Tervan tie -näytelmä on metsänomistajalle tympeää katsottavaa

Heidi Syrjäkari ja Mikael Karvia näyttelevät tervansoutajia. Karvia on yksi opiskelijoista, joita näytelmän työryhmässä on monia. Kuva: Minna Hyvönen/ Kajaanin kaupunginteatteri

Koti|Teatteri

7.3.202622:00

Arvio

Terhi Pape-Mustonen

1800-luvun lopun kaksi tervansoutajaa ja kaksi nykyajan matkaajaa kulkevat Kajaanin kaupunginteatterin Tervan tie -näytelmässä kohti Oulua rinnakkain, vaikka eri aikoina. Matkaa tehdään läpi Kainuun.

Tervansoutajilla on huoli tulevan talven ruuasta. Nykyajan matkaajat ovat mopopoika Miio ja luonnonsuojelija Erja. Hän aikoo osoittaa Oulussa mieltään sellutehdasta vastaan.

Esityksen näyttelijäntyö on notkeaa ja kahden aikatason yhdistävä rytmi onnistunut. Näyttelijät ovat rooleistaan innostuneita ja huumori toimii.

Sen sijaan hahmot ovat mielikuvituksettomia. Käsikirjoittaja tuntuu ladanneen erityisesti Erjaan kaikki mahdolliset luonnonsuojelijoihin liittyvät kliseet. Tervansoutajat jäävät köyhien maalaisten arkkityypeiksi.

Teija Töyry ja Sisu Kaukonen eläytyvät mopokolariin. Näyttelijät tekevät notkeat ja hauskat roolisuoritukset. Lavastus elää hienosti tarinan mukana. 

Ikävä kyllä tarina puolentoista tunnin näytelmästä irrotetaan keskeltä aimo kimpale ”tervatauoksi”, jolloin yleisöä valistetaan suomalaisen metsätalouden vaarallisuudesta: ”Ajatelkaa, Suomen metsiä hakataan vessapaperiksi!”

Minkä maan metsät suomalaisten vessapaperiksi sitten pitäisi hakata? Aika moni sitä käyttää, myös teatterin vessassa.

Metsänomistajalle esitys muuttuu tervanjuonniksi viimeistään, kun yleisöä muka osallistetaan miettimään ratkaisuja metsien ongelmiin. Ratkaisut on käsikirjoitettu jo valmiiksi.

Niitä ovat esimerkiksi hakkuiden rajoittaminen ja se, että 30 prosenttia Suomen metsistä suojellaan. Mitään keinoja tai hintaa toimille ei esitetä.

Esimerkiksi valtion metsien roolia näytelmässä ei pohdita. Niiden osuus on Suomessa noin kolmannes. Suuri osa luonnonmetsistä myös Kainuussa kasvaa valtion mailla.

Metsähallitus tuloutti vuonna 2024 valtiolle 110 miljoonaa euroa. Jos kaikki valtion metsät suojellaan, on aika tehdä leikkauksia. Vanhuksilta vai teatterien rahoituksesta?

Argumentaation laaduttomuus korostuu, kun vetoomus metsien puolesta halutaan lähettää henkilölle, jolla on paljon valtaa. Ratkaisut kirjoitetaan sellusta valmistetulle paperille ja taitellaan sellusta valmistettuun kirjekuoreen. Sitten kirje osoitetaan presidentti Alexander Stubbille, jolla ei tosiasiassa ole metsäpäätöksissä mitään roolia.

Suomalaiset metsät ovat arvokkaita ja suojelutoimille on tarvetta. Metsänomistajat ovat kiinnostuneita miettimään ratkaisuja, mutta se on tehtävä aidosti yhdessä.

Metsänomistajaksi voi Suomessa ryhtyä kuka tahansa. Pienelläkin rahalla voi vaikuttaa lahjoittamalla sen vaikka Luonnonperintösäätiölle.