Metsäpalot ja ilmaston lämpeneminen muodostavat toisiaan kiihdyttävän kierteen

Metsäpalojen riskin pelätään kasvavan uusilla alueilla. Palojen määrä on kasvanut ainakin pohjoisemmilla leveysasteilla. Kuva: Raul Arboleda, AFP / Lehtikuva / Elli Paananen

Palomiehet sammuttivat maaliskuussa Etelä-Afrikan Cape Townissa roihunnutta metsäpaloa. Kuva: Rodger Bosch

Savuavia metsiä Amazonilla, viikkojen taistelua Australian palojen sammutustöissä, laajenevia paloalueita Venäjällä. Uutiskuvissa roihuaa yhä useammin, mutta mikä on palojen kokonaiskuva? Miten ilmastonmuutos ja palot vaikuttavat toisiinsa, ja voiko asioille tehdä jotain?

Vaikka metsäpaloista puhutaan paljon, kattavia tietoja niiden globaaleista määristä on hankala löytää. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n tilastojen mukaan metsää paloi vuosittain keskimäärin 67 miljoonaa hehtaaria vuosien 2003–2012 välillä. Kun lukuun lisätään erilaiset maastopalot, määrä kasvaa 340 miljoonaan hehtaariin.

Tuoreimman raportin mukaan vuonna 2015 metsää paloi 98 miljoonaa hehtaaria. Vaikka määrä on valtava, metsäkatoa palot aiheuttavat selvästi vähemmän kuin niihin usein liittyvä maatalousmaan raivaaminen.

Kuva: Elli Paananen

Lisäksi tilastot kätkevät sisäänsä erilaisia paloja. Metsä voi palaa karrelle latvapalossa tai edetä metsänpohjassa niin, että metsä toipuu terhakkaan kasvuun jo seuraavana vuonna.

Viime vuodelta kattavia lukuja ei vielä ole, mutta esimerkiksi Brasiliassa paloja oli Euroopan avaruusjärjestö ESA:n mukaan 18 miljoonan hehtaarin alueella eli miltei Suomen metsiä vastaavalla alalla. Ennätysvuonna 2007 Brasilian paloala oli miltei kaksinkertainen siihen verrattuna.

Kuva: Elli Paananen

Suurista metsämaista Venäjällä metsää paloi viime vuonna arviolta 13 miljoonalla hehtaarilla. Kanadassa vuosittaiset paloalat vaihtelevat miljoonasta muutamaan miljoonaan hehtaariin.

"Globaalista datasta on vaikea vetää asioita yhteen. Kun jossakin palaa miljoona hehtaaria, se ei kerro paljoakaan. Monilla alueilla palot kuuluvat luonnon kiertokulkuun, ja luonto uusiutuu nopeasti. Jossain taas kyse on isosta tuhosta." Euroopan metsäinstituutin (EFI) vanhempi tutkija, saksalainen Alexander Held selittää.

Toisin kuin yleisesti ajatellaan, Heldin mukaan paloalat ovat kuluneen 20–30 vuoden aikana maailmalla pienentyneet, eivät kasvaneet. Syy siihen on asutuksen leviäminen, yhtenäisten metsäalojen pieneneminen ja maan raivaaminen viljelykäyttöön. Lisäksi valmius palontorjuntaan on parantunut. Myös ilmatieteenlaitoksen tutkimusprofessorin ja Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskuksen yliopistotutkijan Risto Makkosen mukaan maailmanlaajuisesti palojen määrä on laskenut.

Kansainvälisten tutkijoiden julkistaman selvityksen mukaan palojen kokonaismäärät ovat laskeneet jo 1930-luvulta lähtien. Samalla paloista syntyneiden päästöjen määrä on pienentynyt. Vaikka maailmanlaajuisesti tilanne olisi parantunut, tietyillä alueilla palot voivat hyvinkin lisääntyä.

Kiinalaistutkijoiden tekemän riskiluokituksen mukaan suurin riski pinta-alaltaan laajoille metsäpaloille on Venäjällä. Sen perässä listalla tulevat Kanada, Angola, Brasilia, Kongo, Yhdysvallat, Argentiina, Myanmar, Bolivia, Kiina ja Australia.

Ruotsissa metsäpaloja oli huomattava määrä toissavuonna. Paloja sammuttamaan saapui väkeä ja kalustoa monesta maasta. Kuva: Ingvar Svensson

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Ilkka Vanha-Majamaa suhtautuu varovaisemmin arvioihin palopinta-alojen laskusta. ”Ainakin metsäpalopinta-aloissa esiintyy runsaasti alueellista vaihtelua. On varmasti alueita, joilla pinta-alat ovat kasvussa.”

Hänen mukaansa palojen tilastointiin ja kriteereihin liittyy paljon maakohtaisia eroja, eikä tilastojen tulkintakaan ole aina yksiselitteistä.

"Muualla maailmassa ei ole niin tarkkoja kuviokohtaisia metsävaratietoja kuin Suomessa, joten metsäpalopinta-alatkin ovat usein vain arvioita." Vanhat tiedot ovat siksi epätarkempia kuin satelliittikuviin perustuvat nykyaineistot. Hän miettii voisiko paloalojen globaalia pienenemistä osin selittää se, että suuret paloalat on aluksi arvioitu yhteneväisiksi ja todellisuutta suuremmiksi, ja myöhemmin tarkistus voisi muuttaa alaa, koska paloalueet eivät ole kokonaisuudessaan palaneet. Nykyiset satelliittikuvat sen sijaan pystyvät kertomaan nopeasti, mikä todella on palanut.

Joka tapauksessa liekit roihuavat tänäkin vuonna. Metsäpalot näyttävät myös levittäytyvän uusille alueille. EFIn Held on huolestunut erityisesti alueista, joilla paloja ei ennen juuri esiintynyt muuttumisesta paloherkiksi ilmastonmuutoksen myötä.

Esimerkiksi Euroopassa metsäpaloja syttyy yhä useammin Etelä-Euroopan lisäksi Keski- ja Pohjois-Euroopassa. "Keski-Euroopan palot eivät näy satelliittikuvissa, sillä ne ovat alaltaan usein pienempiä, alle 25–30 hehtaarin paloja. Paloja on siis enemmän kuin satelliittikuvat kertovat."

Esimerkiksi Hollannissa syttyi huhtikuussa palo, jota sammutettiin vielä kesäkuussakin. "Apua sammutuksiin pyydettiin Espanjasta ja Saksasta. Samoin palot Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa, ovat ihan uutta", Held kertoo.

Saksassa metsää paloi huhtikuussa muun muassa Nordrhein-Westfalenissa. Saksa on kärsinyt useampana kesänä kuivuudesta. Kuva: Markus Klumper

Arktisilla alueilla metsäpalot ovat tutkijoiden mukaan kasvussa. Siperiassa paloja on alueilla, joilla niitä ei ole ennen ollut. Venäjällä suurin osa paloista on ollut todennäköisesti latvuspaloja vaimeampia pintapaloja.

"Palot voivat kyteä arktisella alueella maaperässä koko vuoden jopa lumen alla. Kiinassa hiilipaloja on ollut maan alla, ja niistä syntyy luonnollisesti paljon päästöjä", Held kertoo.

Viime vuosina palot ovat lisääntyneet myös Ruotsissa. Suomi on puolestaan välttynyt isoilta palovahingoilta.

Ilkka Vanha-Majamaan mukaan paloriski kasvaa ilmastonmuutoksen myötä, esimerkiksi Venäjällä, missä on paljon vanhaa metsää. Paloherkkyyteen vaikuttavat lisäksi suuret yhtenäiset metsäalat, laaja-alaiset hyönteistuhot, harva tieverkosto, käytännöt ja asenteet.

"Venäjällä resurssit eivät aina riitä palojen sammuttamiseen. Metsäpalot esimerkiksi Siperiassa ovat luonteeltaan usein myös latvapaloja ja turvemaiden paloja, joiden sammuttaminen on hankalaa. Kalusto on usein rajoittava tekijä. Myös puulaji vaikuttaa siihen, syntyykö latvapaloja."

Ympäristölle aiheutuvien ongelmien lisäksi metsäpaloilla on iso vaikutus talouteen, joka varaa nykyisin paljon biotalouden kasvuun.

"Jos metsä menetetään tulelle, menetetään myös isot tulevaisuuden mahdollisuudet. Puhutaan paljon suuremmista asioista kuin pelkästä ekosysteemiongelmasta", Held huomauttaa.

Kuva: Elli Paananen

Ilmastonmuutoksen näkökulmasta ongelma ovat palossa vapautuvat päästöt. Ilmatieteenlaitoksen Risto Makkosen mukaan paloista laskettiin syntyneen vuonna 2018 2,1 gigatonnin hiilipäästöt.

Päästöjen määrä on samaa suuruusluokkaa kuin koko maailman liikenteen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt, Makkonen vertaa. Jos vertailuun otetaan EU-maiden aiheuttamat päästöt, ne kalpenevat metsäpalojen päästöjen rinnalla.

”Paloista tulee keskimäärin tuplaten sen verran päästöjä kuin EU-maiden hiilidioksidipäästöt ovat.”

Kun metsä tai maasto roihahtaa, kasvillisuuteen varastoitunut hiili karkaa ilmaan. "Kasvanut hiilidioksidipitoisuus tasaantuu koko pallonpuoliskolle, osa hiilestä sitoutuu meriin ja kasvillisuuteen. Lopulta vaikutus näkyy globaalissa hiilidioksidipitoisuudessa, jos ylimääräistä hiiltä ei sidota ilmakehästä. Savukaasuilla ja hiukkasilla vaikutus on paikallinen, ihmiset kärsivät savuhaitoista", Makkonen sanoo.

Ilmaston lämpeneminen pidentää kuivia kausia ja viivästyttää palokauden sateita, mikä lisää metsäpaloja. Lisääntyneet palot ja niistä vapautuvat päästöt taas voimistavat ilmastonmuutosta. Toisaalta palot vaikuttavat maanpinnan heijastuskykyyn, joka myös yllättäen viilentää ilmastoa.

"Pinnan heijastuskyky, niin sanottu albeedo-vaikutus, on merkittävä asia ilmaston kannalta. Esimerkiksi pohjoinen havumetsä on tummaa, se imee tehokkaasti auringonvaloa ja lämpenee. Jos havumetsä palaa, paloalueen pinta heijastaa todennäköisesti enemmän valoa takaisin. Siinä mielessä paloilla taas on viilentävä vaikutus", Makkonen sanoo.

Vedenkierron kautta metsäpalot vaikuttavat oloihin paikallisesti. Sademetsä esimerkiksi sitoo paljon vettä, vapauttaa sitä ilmaan, ja vesi sataa jossain muualla. Jos sademetsä katoaa, vedenkierto häiriytyy. Sama pätee missä tahansa.

Paloja voi syttyä monesta syystä. Tämä metsä Etelä-Amerikan Kolumbiassa syttyi, kun viranomaiset tuhosivat huumelaboratorion. Kolumbian vuotuinen paloala lasketaan miljoonissa hehtaareissa. Kuva: Raul Arboleda

Palojen aiheuttamien päästöjen ehkä isoin päästölähde ovat Indonesian suopalot. Helsingin yliopiston tutkija Jyrki Jauhiainen kertoo, että Indonesian suopalot saivat alkunsa 1990-luvun puolivälissä, kun sademetsien peittämiä paksuja soita alettiin hamuta uuteen käyttöön: ensin epäonniseen riisinviljelyyn, palmuöljyplantaaseiksi ja akaasian viljelyyn selluteollisuudelle. Tulen käyttö raivauksessa oli yleistä. Vuonna 2007 maan lainsäädäntö puuttui tilanteeseen, ja villiä soidenraivausta ja kuivatusta onnistuttiin suitsimaan. Samalla suopalojen määrät kääntyivät laskuun.

Pahimmillaan vuosien 1997 ja 1998 vaihteessa Indonesian suopalojen on arvioitu tuottaneen muutamassa kuukaudessa saman verran hiilidioksidipäästöjä kuin Euroopan koko teollisuus, liikenne ja asuminen vuodessa yhteensä.

Nyt Indonesiassa on tehty päätös nostaa öljypalmuplantaaseiksi kuivattujen suoalueiden vedenpintaa turpeen hajoamisen ja paloherkkyyden hillitsemiseksi. "Satojen kannalta se voi olla huono juttu, joten saa nähdä, miten siihen suhtaudutaan", Jauhiainen toteaa.

Ilmaston lämpeneminen tuntuu Indonesiassakin. Kuivalla kaudella vedenpinta turvesoilla laskee, jolloin myös turve syttyy herkemmin. Kerran hävitetty trooppinen metsäkasvillisuus korvautuu uudella, joka on paloherkempää kuin alkuperäinen kasvillisuus. Kuivatetuilla soilla syttyy herkästi paloja uudestaan, ja tuli voi kyteä maastossa yli sadekaudenkin. Pitkittyneet kuivakaudet alueella ovat yleistyneet.

Myös Malesiassa on vuosittain suopaloja, mutta ne ovat alaltaan pienempiä ja asenteet ja palontorjunta ovat paremmalla tolalla kuin Indonesiassa, kertoo Jauhiainen.

Trooppisia paloja on niin ikään Afrikan Kongon-alueella. Vuotuinen paloala on valtava, mutta kyse on pitkälti savannista, joka on sopeutunut paloihin ja uusiutuu nopeasti. Metsää ei juuri pala. Samoin on Australiassa. Palot ovat suurelta osin maastopaloja.

Euroopassa viime vuosina laajasti uutisoidut, mittavat kirjanpainajatuhot kasvattavat pystyyn kuolleiden metsien paloherkkyyttä. Kun aluskasvillisuus valtaa metsänpohjan, riski paloihin pienenee, vaikka kuolleet, neulasettomat puut olisivatkin pystyssä. Mahdollinen palavan massan määrä kuitenkin lisääntyy kasvillisuuden kasvaessa, ja paloriski suurenee jälleen 5–10 vuoden kuluttua hyönteistuhosta.

Kuollutta, paloille altista puuta on nyt Keski-Euroopassa paljon, sillä kysyntä ja korjuukapasiteetti eivät riitä kaiken poistamiseen metsästä.

Mitä hallitsemattomille paloille sitten voisi tehdä? Monissa maissa paloja yritetään rajoittaa polttamalla hallitusti palavaa ainesta. Hakkuutähteitä poltetaan metsissä ainakin Venäjällä ja Kanadassa, mutta alueiden laajuus ja teiden puute rajoittavat kriisitilanteessa palontorjuntaa.

Asutusta voitaisiin suojata paloherkissä maissa niin ikään palokuorman purkamisella. Puulajivalinnoilla taas voitaisiin ehkäistä tulevaisuuden paloja. Myös koulutusta voisi lisätä.

"Ilmaston kannalta on tärkeää, että seuraavina vuosikymmeninä metsiin varastoitunut hiili pysyy poissa ilmakehästä. Tarve hiilinielujen kasvattamiseen lisääntyy lähitulevaisuudessa, ja tässä metsillä voi olla merkittävä rooli", tiivistää Makkonen.

Lue lisää:

Maailman metsäpalojen syöpävaaralliset savut heikentävät ilmanlaatua ja sulattavat jäätiköitä

Metsä on koetuksella muuallakin kuin Amazonilla – "Moni maailman metsämaa olisi onnellinen, jos niillä olisi Suomen ongelmat"

Muhoksen metsäpalosta jättitappiot metsänomistajille – "pahimmissa paikoissa kaikki rungot ovat hiiltyneitä"

Salama sytytti useita paloja – Kauhajoella tuli riehunut yli 40 hehtaarin alalla, jälkisammutus jatkuu