Latvalinnustajan pitää hiihtää 80 kilometriä saadakseen metson

Juha Möttönen onnistui pudottamaan metson viiden metson parvesta. Metsokontakteja voi olla päivän aikana useitakin, mutta ampumistilanteita ei välttämättä synny lainkaan. Kuva: Hannu Huttu

Kuljin kolme päivää metsojen perässä Ruotsin Lapissa kokeneen metsästäjän Juha Möttösen mukana.

Möttönen on tehnyt runsaasti latvalinnustusreissuja Ruotsiin 2000-luvun alkupuolelta asti. Innokkaana pystykorvamiehenä hän on kulkenut Ruotsissa jahdissa myös syksyllä.

Metsästysreissut ovat motivoineet Möttöstä opettelemaan ruotsin hyvin. Taidosta on ollut paljon hyötyä kontaktien luomisessa paikallisten metsästäjien kanssa. Se on aukaissut myös ovia hyville metsästysalueille.

Meidän ensimmäisen hiihtopäivän kohteena on kuusivaltaisen metsäalueen sisälle jäänyt rämealue. Hiihtokeli on muuttunut raskaaksi yöllisen lumisateen vuoksi. Puuterilunta on satanut yön aikana liki 30 senttiä jo ennestään pehmeään hankeen.

Lumi on niin höttöistä, että 2,8-metristen suksien kärjetkin pysyvät hiihtäessä lumen sisässä. Vuorovedolla matka kuitenkin taittuu, kun saa välillä huilata toisen perässä.

Noin parin kilometrin hiihdon jälkeen Juha huomaa parinsadan metrin päässä puolipuussa tumman hahmon. Kiikarilla se varmistuu metsoksi. Metso on kuitenkin huomannut meidät ja karkaa.

Hakomispuuta lähestyttäessä metsän sisältä lähtee puista vielä neljä metsoa ja rämeen reunalta maasta kaksi. Loppumatkalla törmäämme vielä kahteen metsoon, mutta ampumistilannetta ei saada aikaan. Hiihtomatkaa kertyy 11 kilometriä.

Toisena päivänä vaihdamme paikkaa. Hiihtomatkaa varsinaiselle metsästysalueelle kertyy vajaa neljä kilometriä ummessa olevaa metsätietä, jonka jälkeen avautuu usean neliökilometrin kokoinen rämealue.

Alueella näkyy paljon hakomismäntyjä. Pian törmäämmekin ensimmäiseen metsoon, joka lähtee oksiston takaa alle sadan metrin päästä puolipuusta. Metsokontakteja on useita, mutta ampumistilannetta ei vielä tule.

Kolme metsoa lentää yllättäen ohitsemme 30 metrin päästä. Selitys tilanteelle löytyy taivaalta. Samasta suunnasta, josta metsot tulivat, liitää maakotka.

Päivä on jo kääntynyt iltapäivän puolelle, kun Juha huomaa viiden metson parven noin puolen kilometrin päässä. Varovainen lähestyminen 150 metrin päähän onnistuu. Juha pääsee pudottamaan vanhan metsokukon.

Paluumatkalla illan hämärtyessä löytyy vielä kolmen metson parvi, josta poikametso lähtee reppuun. Pian saavumme tuloladullemme, jota pitkin on helppo palata autolle pimeässä.

Gps:n mukaan hiihtokilometrejä kertyi 16 ja metsohavaintoja yhteensä 16.

Kolmas päivä on selkeämpi ja pakkasta sopivasti parikymmentä astetta.

Hiihtäminen on helpompaa valmista latua pitkin. Heti rämeen reunamilta ladun varresta löytyy ensimmäinen metso männyn latvasta hakomasta. Se on jo valmiiksi sopivan ampumismatkan päässä.

Juha virittäytyy ampumaan ja minä ikuistan tilanteen kameralla. Poikametso putoaa osuman saaneena syvälle lumihankeen. Yhytämme parin kilometrin hiihdon jälkeen kuuden metson tokan. Juha ampuu siitä yhden vanhan kukon.

Loppupäivästä havaitut metsot saavat olla rauhassa. Saalista on tullut jo riittävästi. Hiihtomatkaa päivälle kertyi 14 kilometriä ja metsohavaintoja yhteensä 10 kappaletta.

Juha on pitänyt kirjaa aikaisempien vuosien saalismääristä suhteessa hiihdettyihin kilometreihin. Keskimääräinen hiihtomatka yhtä saatua metsoa kohden on ollut noin 80 kilometriä.

Tämän talven reissun hyvä metsokanta, sekä otolliset maisemat kaunistivat tilastoja.