Hintarykäys lisäisi koivun tarjontaa

Koivukuitupuuta on päätynyt klapeiksi suuria määriä nykyisellä hinnoittelulla. Kuva: Kimmo Haimi

Metsänomistajat odottavat kuitupuun hintaan reipasta nousua. Venäjän tuonnin katkettua teollisuudella on pulaa etenkin koivukuitupuusta.

Puukauppa on käynyt varsin pirteästi syksyllä. Jos vauhti jatkuu samana, metsänomistajien myymä puumäärä päätyy vuoden loppuun mennessä viimevuotisiin lukemiin.

”Puukaupan näkymät ovat myönteiset. Vaikka poliittinen tilanne on maailmalla hankala, metsäteollisuuden tuloskunto ja puustamaksukyky ovat säilyneet vahvana”, toteaa tutkimuspäällikkö Kalle Karttunen MTK:sta.

Karttusen mukaan metsäteollisuus on tehnyt koko vuoden hyvää tulosta. Erityisen kovat tulokset yhtiöt kertoivat syyskesältä.

Etenkin kuitupuun jalostus on ollut metsäyhtiöille kannattavaa. Metsänomistajille tuon sammon tuotosta ei ole juuri aiempaa enempää herunut.

Nyt paineita hintojen nousuun kuitenkin on, sillä metsäteollisuuden tuotteille on kysyntää ja uusien investointien valmistuminen lisää tehtaiden puun tarvetta jopa miljoonilla kuutioilla.

Samaan aikaan venäläisen kuitupuun tuonnin loppuminen kiristää tehtaiden puuhuoltoa. Sen korvaajaksi yhtiöt ovat haalineet puutavaraa Baltiasta kotimaista kuitupuuta selvästi kovemmilla hinnoilla.

”Metsäyhtiöt ovat tehneet kaikkensa pitääkseen kotimaan tilastohinnat matalina. Muualla kuitupuun hinnat ovat kuitenkin revenneet, joten myös suomalaiset metsänomistajat haluavat kunnon korotuksen”, selittää Karttunen.

Karttusen mukaan olisi melkoinen ihme, jos kuitupuun hinnat eivät nytkähtäisi nousuun tässä kilpailutilanteessa.

MTK:n kenttäpäällikkö Pauli Rintala ihmettelee etenkin koivun hinnoittelua. Vaikka siitä on niukkuutta, metsäteollisuus ei ole juuri vauhdittanut sen kauppaa omilla toimillaan.

”Jos koivukuidusta on pulaa, miksei siitä makseta selvästi havukuitupuuta enemmän. Sama koskee koivutukkia”, kysyy Rintala.

Rintalan muistuttaa, että hyvän lämpöarvon takia metsänomistajat jättävät merkittäviä määriä koivukuitua polttopuuksi itselleen. Samoista puista kilpailee näillä hinnoilla myös energiateollisuus.

”Polttoon ohjautuu useampi miljoona kuutiota koivua. Jos koivun hinta olisi selvästi korkeampi, entistä enemmän koivua ohjautuisi metsäteollisuuden käyttöön.”

”Sama koskee koivutukkia. Sen tarjonta ei kasva 50 euron kuutiohinnalla. Hinnan lisäksi koivutukin tarjontaa voisi kasvattaa merkittävästi latvaläpimittaa pudottamalla.”

Aivan kuolleen miehen aivokäyrää ei kuitupuun kantohinta sentään ole tänä vuonna ollut Suomessakaan. Harvennushakkuiden kuitupuusta on tuoreissa kaupoissa maksettu 19-27 prosenttia enemmän kuin vuoden alussa.

Sahoilla näkymät ovat sumuisemmat. Yleinen taloudellinen epävarmuus ja korkojen nousu ovat jarruttaneet rakentamista maailmalla.

Se on vähentänyt sahatavaran kysyntää ja painanut hintoja alas, mikä on johtanut sahauksen rajoittamiseen.

Toisaalta maailman väestön kasvu ja muuttoliike pitää yllä jatkuvaa rakennustarvetta. Pitemmällä tähtäyksellä sahatavaran tarve on siis kasvussa, ja nykyisen notkahduksen taittumisestakin on jotain merkkejä näkyvissä.

”Sahatavaran kysyntää ensi vuodelle on vaikea ennustaa. Metsänomistajien kannalta hyvä uutinen on, että tukin hinnat eivät ole juurikaan laskeneet”, muistuttaa Karttunen.

Puukaupassa on yleistynyt runkohinnoittelu, jossa koko rungolle maksetaan sama kuutiohinta. Se on metsänomistajin kannalta riskitön vaihtoehto, sillä runkojen katkonta ei vaikuta metsänomistajan puukauppatuloon.

Runkohintakauppoja tekeviä metsänomistajia kiinnostaa luonnollisesti vertailu naapuriin. Virallista tilastoa runkohinnoista ei kuitenkaan ole tarjolla.

”On puhuttu, että Luonnonvarakeskus alkaisi julkaista myös runkohinnoista tilastoa kanto- ja hankintahintojen tapaan. Ilmeisesti asia ei kuitenkaan ole siellä edennyt”, Karttunen harmittelee.