Tähän kansallispuistoon tullaan vettä pitkin

Ylämaankarja laiduntaa ja pitää maisemaa auki Örössä kesäisin. Kuva: Pasi Leino

Örön saari on Saaristomeren kansallispuiston uusimpia, sotahistoriallisesti kiinnostavimpia ja parhaiten matkailijaa varten varusteltuja kohteita. Kuva: Pasi Leino

Rivissä odottaa 50 sinistä Jopoa, joilla pääsee polkemaan pitkin saarta tsaarin­aikaisia teitä pitkin. Rakennukset ovat armeijan entisiä, esimerkiksi taustalla näkyvässä punaisessa toimii ravintola. 

Jarmo Vehkakoski rientää saareen puolisonsa Terhi Julinin luo aina, kun töiltään ehtii. Tällä kertaa kyydin antoi Roger Granlund (oik.). Kuva: Pasi Leino

Tammelalainen Markku Mäkelä onki Örössä ämpärillisen ahvenia. Hän seilasi vaimonsa Tuulan kanssa elokuun lopulla purjeveneellään ensi kertaa myös Seilin saareen. 

Saaristomeren kansallispuisto sijaitsee Turun seudulla Saaristomeren eteläosissa. Kuva: Jukka Pasonen

Södernäbben, etelänokka. Polku­pyörällä sinne, pyörä parkkiin ja jalat alle!

Matkalla vilahtelee asuin­taloja, metsää, tykkejä, kasarmi­alueita ja merta. Perillä vastassa on uudehko riippusilta, sen takana tykkiasema ja hiukan sivummalla pieni aitaus. Aitauksen ja muun saaristolaiskasvillisuuden keskellä törröttää varsi, jonka päähän ilmestyy keväisin kukka, jota missään muualla Suomessa ei näe.

”Se on aho- eli eteläkylmänkukka, punaruskea ja kukkii äitienpäivänä”, Jarmo Vehkakoski selvittää. Harvinaista lännenkylmänkukkaa kasvaa saarella niin ikään.

Siellä on tavattu myös 1 683 perhoslajia, 60 prosenttia Suomen perhoslajeista. Lajimäärä kasvaa koko ajan ilmastonmuutoksen myötä.

Harvinaisuuksia on saattanut tulla saarelle 1910-luvulla, kun Venäjä linnoitti Örötä Suomen autonomian aikana.

Työssä oli yli 200 venäläistä hevosta, joille tuotiin heinät Karjalasta, Vehkakoski kertoo. Mies tuntuu tietävän kaiken, sillä hän asustelee Örön saarella puolisonsa Terhi Julinin kanssa aina, kun voi ja töiltään Espoosta pääsee.

Muita entisellä sotilassaarella ei varsinaisesti asukaan, paitsi punkkeja, kyitä, minkkejä ja peuroja, sekä kesäisin vierailevia lampaita, ylämaankarjaa ja parikymmenpäinen kesätyöväki.

”Yrityksemme hoitaa saarella kolmea ravintolaa, kesäkauppaa, majoitustoimintaa, polkupyörävuokrausta ja vierasvenesatamaa”, toimintaa tänä kesänä käytännössä pyörittänyt Petri Paunonen kertoo.

Varsinainen vuokralainen on muissakin merellisissä kohteissa matkailua harjoittavan WSCC:n omistaja Teemu Knuutila.

Örön linnakesaari avautui puolustusvoimilta virkistyskäyttöön sadan vuoden rannikkopuolustuskäytön jälkeen vuonna 2015.

Saaristomeren kansallispuistoon kuuluva saari sijaitsee kohtuullisen lähellä mannerta, joten sinne pääsee omalla veneellä ja kesäisin reilussa tunnissa Kasnäsin laiturista julkisella yhteysaluksella.

Saari tarjoaa sitä, mitä ihmiset yleensä koko maailman kauneimmaksi mainitulta saaristolta haluavat: kimmeltävää merta, kallioita, upeita maisemia ja puna­multamökkejä. Osa tulee tänne luonnon, mutta isompi osa sotahistorian ja maisemien takia, Paunonen kertoo.

Majoittua voi teltasta mökkiin ja hotelliin, jotka sijaitsevat vanhoissa armeijan rakennuksissa. Rivissä odottaa 50 sinistä Jopoa, joilla pääsee polkemaan pitkin saarta tsaarinaikaisia teitä pitkin. Sisäosistaan saari on yllättävän metsäinen.

Upouusi venesatama tehtiin avausvuodeksi, ja viereen on tulossa kauppa. Ravintola ja hotelli on tehty viimeisen päälle, mutta heikosti sujuva bisnes nousi tänä vuonna otsikoihin.

Yrittäjä vaihtui, ja nykyinen kertoo joutuneensa aloittamaan kaiken alusta, minkä vuoksi kesä­kauden avaus myöhästyi.

Kun kuljetusyhteydetkin harvenivat, kävijämäärä jäi tänä vuonna odotuksista ja noin 20 000:een, kun se pari vuotta sitten hipoi 30 000:ta.

Iso, vähintään viisinumeroinen kuluerä on sähkö, jota peritään myös talviajalta, jolloin toiminta ei pyöri. Yrittäjä toivoisikin vastaantuloa saaren ja rakennukset omistavalta Metsähallitukselta eli valtiolta. Neuvottelut ovat menossa.

Ensi kesästä emme vielä tiedä, Paunonen sanoo.

Keväästä syksyyn kävijöitä riittää, yksittäisiä ihmisiä ja ryhmiä. Elokuun lopulla saaressa piipahti Postimuseon ystävät -yhdistys. ”Täällä ei ole varsinaista posti­historiaa, mutta me olemme porukka, jota kiinnostaa kaikki historia!” puheenjohtaja ja entinen postilainen Riitta Pulkkinen sanoo.

Parin tunnin ohjelmaan kuuluu veneretken lisäksi tutustuminen tykkeihin ja ruokailu.

Linnakesaaren päänähtävyyksiä ovat 12:n ja 6 tuuman kasarmialueet tykkipattereineen. Maailmanmitassakin historiallisten 12 tuuman Obuhov-tykkien ammus painoi liki 500 kiloa ja kantama oli lähes 45 kilometriä.

Örö ei ole kuitenkaan kansallispuiston ainoa mainittava käynti­kohde. Pieniä saaria on paljon, ja julkinen liikenne vie isommille asutuille saarille, joita ovat muun muassa Jurmo, Utö ja Högsåra.

Jokainen saari on omanlaisensa, ja pelkkä merimatka elämys.

Saaristomeren kansallispuiston hoitovastuu on jaettu Metsähallituksen kahden puisto­mestarin kesken. Örön alueen saarilla kiertää käytännössä luontovalvoja Jani Virtanen, joka huoltaa saarten huusseja ja tulentekopaikat, ja tekee luonnonhoitotöitä.

Perinnemaisemien hoitotöissä on apuna myös vapaaehtoisia eli talkooleiriläisiä.

”Esimerkiksi Saaristomerellä avarramme umpeenkasvaneita rantaniittyjä. Eläimiä käytetään sitten raivattujen alueiden ylläpitoon”, Virtanen kertoo niille, joita voi ihmetyttää puiden kaataminen kansallispuistossa.

Saaristomeren kansallispuisto:

Perustettu vuonna 1983

Sijaitsee Kemiönsaaren ja Paraisten kuntien alueella Saaristomeren eteläosissa.

Pääsee vain vesitse, omalla veneellä, meloen tai julkisilla yhteysaluksilla.

Yli 2  000 saarta ja luotoa, yhteistoiminta-alueessa 8 400.

Pinta-ala 500 neliökilometriä, josta 93 prosenttia on vettä.

Kuivan maan pinta-alasta 10 prosenttia on hoidettuja perinnemaisemia.

Laajeni tänä vuonna ja on nyt kooltaan viidenneksi suurin kansallispuisto, 83 000 kävijää vuonna 2018.

Metsähallituksen luonto­palvelut huoltaa reittejä ja rakenteita, yritykset palveluita.