Suomi ei ikinä pääse hiilineutraaliksi metsien varassa, tämän vuoksi Ruotsi toimii toisin

Vanhat metsät eivät enää sido hiiltä, vaan voivat toimia hiilen lähteenä lahoamisen seurauksena. Tämän ovat osoittaneet muun muassa Ilmatieteen laitoksen eri puolilla Suomea tehdyt mittaukset sekä satelliittiaineistot, kirjoittaa Petteri Taalas.  Kuva: Petteri Kivimäki

MT Metsä|Ilmastonmuutos

9.10.202408:00

Kolumni

Petteri Taalas

Ilmastonmuutos etenee edelleenkin. Rikoimme juuri kaikkien aikojen hellepäivien vuotuisen Suomen ennätyksen tänä vuonna. Itä- ja Etelä-Euroopassa on koettu tuhoisia tulvia. Ilmastonmuutos ei ole enää epämääräisten meteorologien salaseuran teoriaa, vaan havaittavissa kaikkialla maailmassa omin silmin. Mitatuista ja fysiikan lakien avulla lasketuista faktoista ei enää kiistellä aiempaan tapaan. Sen sijaan ilmastonmuutoksen torjuntatoimista kiistellään, ja myös ilmastopolitiikasta on tullut ihmisiä ja poliitikkoja jakava teema.

Suomi on hyvää edistävänä valtiona lanseerannut itselleen maailman kunnianhimoisimman ilmastotavoitteen, eli päästöjemme ja biosfääriin sitomamme hiilen pitäisi kyetä kumoamaan toisensa jo 2035. Tämän tavoitteen ylle on kasautunut tummia pilviä. Olemme useista muista maista poiketen sitoneet tavoitteemme maankäyttöön.

Samalla olemme kytkeneet toisiinsa kaksi eri aikaskaalan asiaa. Fossiilista polttoaineista ja sademetsien hävityksestä ilmakehään vapautettu hiilidioksidi on erittäin pitkäikäinen, eli poistuu luontaisesti merien sedimentteihin tuhansien vuosien kuluessa. Sen sijaan pohjoiset havumetsät uusiutuvat 50–100 vuoden skaalassa, ja sitovat samalla ilmakehään vapautetun hiilen uudestaan. Kytkemällä maankäyttö ilmastotavoitteisiin voimme jouduttaa edellä kuvatun hiilineutraaliuden saavuttamista joillakin vuosilla, mutta emme ikinä kykene saavuttamaan sitä ellemme samalla pudota fossiilisten polttoaineiden käyttöä rajusti. Metsien hiilinielun sitomiskyky kun on rajallinen ja luonteeltaan ”kertapaukku”. Tämän vuoksi esimerkiksi Ruotsi ei ole sitonut tavoitettaan tähän.

Olemme myös oppineet hiilinielun käyttäytymisestä uusia asioita. Tutkimustiedon karttuessa on saatu selville, että vanhat metsät eivät enää sido hiiltä, vaan voivat toimia hiilen lähteenä lahoamisen seurauksena. Tämän ovat osoittaneet muun muassa Ilmatieteen laitoksen eri puolilla Suomea tehdyt mittaukset sekä satelliittiaineistot. Lisäksi uusimmissa tutkimuksissa on saatu selville, että hiilen sidonnassa on suurta sääoloista riippuvaa vuodesta toiseen vaihtelua. Muun muassa maan roudalla ja maaston lumipeitteisyydellä on tässä merkittävä rooli.

Maailman suurin metsäkysymys ovat ei-uusiutuvat trooppiset sademetsät. Esimerkiksi Amazonin alueesta on tullut hiililähde aiemman nielun sijaan. Samalla alueen paikallisilmasto on kuivanut, mikä kiihdyttää hiilen vapautumista entisestään. Toinen kasvava ongelma ovat pohjoisten havumetsien lisääntyneet palot helleaaltojen ja kuivuuden lisääntymisen myötä. Näitä on havaittu kasvavassa määrin Venäjällä ja Kanadassa.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO hyväksyi vuoden 2023 yleiskokouksessaan uuden tavan havainnoida hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin käyttäytymistä maanpinnan ja satelliittien avulla. Global Greenhouse Watch -ohjelman tavoitteena on saada reaaliaikaista tietoa edellä mainittujen kaasujen lähteistä ja nieluista maailmanlaajuisesti. Ilmatieteen laitos pyrkii olemaan eräs johtavia toimijoita tämän toteuttamisessa. Laitoksen tiloissa toimii jo Euroopan hiilen kiertokulun päämaja ICOS sekä Eumetsat -satelliittijärjestön ilmakehän kemian johtoyksikkö.

Ilmatieteen laitos on myös kehittänyt kyvyn mitata peltojen ja metsien kasvihuonekaasujen taseita, joita sekä maanomistajat että suomalaiset yritykset voivat hyödyntää ilmastovaikutustensa arvioinnissa ja niiden optimoinnissa. Voimme lähitulevaisuudessa saada aiempaa parempaa todennettua tietoa, miten maankäyttö vaikuttaa ilmastoon. Pyrimme yhdessä muiden suomalaisten osaajien kanssa tuottamaan faktatietoa, mitä voidaan hyödyntää tulevia ilmastopoliittisia päätöksiä tehtäessä sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Toivon mukaan jatkossa kyetään saavuttamaan eri toimijoiden välinen konsensus sekä ilmaston että Suomen kaikinpuolisen menestyksen hyväksi. Polarisoiva ilmastopolitiikka ei ole pitkällä tähtäimellä ilmastonkaan etu.