Yliö: Turvemaiden avohakkuut likaavat vesistöjä ja kerryttävät kaloihin elohopeaa

Turve aiheuttaa kirjoittajan mukaan monia ongelmia päätyessään vesistöihin. Kuva: Pekka Fali

Diplomi-insinööri ja Suomen luonnonsuojeluliitos Etelä-Karjalan piirin metsäryhmän jäsen Yrjö Haverinen varoittaa yliökirjoituksessaan (MT 1.8.2016) suoalueiden avohakkuiden vaaroista.

"Tutkimukset osoittavat, että turvemailla tehtävät metsien avohakkuut ja niihin liittyvät ojitukset ja maanmuokkaukset lisäävät vesistöjen kuormitusta moninkertaisesti kangas­maiden hakkuisiin verrattuna", Haverinen kirjoittaa.

"Kunnostusojitus on suurin vesistöjä kuormittava metsätalouden toimenpide. Metsätalouden aiheuttamasta vesistöjen kiintoainekuormasta 90 prosenttia tulee suometsien kunnostusojituksista."

Hänen mukaansa vesien suojelurakenteet, kuten ojitus- ja perkauskatkot, lietekuopat, suojavyöhykkeet ja pintavalutuskentät poistavat liukoista orgaanista ainetta, ravinteita ja raskasmetalleja vain välttävästi tai huonosti.

"Turvemaan happamoitumisen ja ojitusten seurauksena raskasmetalleja huuhtoutuu vesistöön ja muun muassa elohopeaa kertyy kaloihin, mikä saattaa rajoittaa kalansyöntiämme. Vaikka syönti­rajoitukset koskevat verrattain harvoja järviä, ylittyy ahventen elohopea­pitoisuudelle asetettu ympäristö­laatunormi lukemattomissa järvissämme", Haverinen huomauttaa.

"Suurin syy rajoitusten vähäisyyteen lienee se, että tutkittua tietoa elohopeapitoisuuksista ei ole pääosasta järviämme. Liuenneet metallit, kuten alumiini, ovat myös haitallisia kaloille ja niitä syöville eläimille."

Huuhtoutuva eloperäinen aines rehevöittää vesistöjä ja kuluttaa niiden happea. Ongelman ratkaisuksi Haverinen suosittelee eri-ikäistä metsärakennetta.

"Kun haihduttavaa puustoa on tarpeeksi, ei kunnostus­ojituksia tarvita, ja jos puusto ei kasva riittävästi, suo on parempi ennallistaa. Suothan ovat luonnontilaisina erinomaisia vesivarastoja ja tulvavesien tasaajia."

Hakkuutavalla on merkitystä erityisesti lähivuosina.

"Lähes kolmannes Suomen maa-alasta on suota ja yli puolet soistamme – noin viisi miljoonaa hehtaaria – on ojitettu metsätalouskäyttöön 1950–1980-luvuilla", Haverinen painottaa.

"Tämä on viidennes Suomen metsäpinta-alasta. Nämä ojitetut suot ovat lähivuosikymmeninä tulossa päätehakkuuvaiheeseen. Mikäli suometsien hakkuut toteutetaan voimaperäisesti, se on merkittävä uhka vesistöjemme toistaiseksi erinomaiselle/hyvälle tilalle."

Lue koko yliökirjoitus maanantain Maaseudun Tulevaisuudesta.