Giitika Rani (vas.), Katariina Paatsola ja finaalin voittajaksi selvinnyt Ilari Kämäräinen mittaavat puuston pohjapinta-alaa relaskoopilla. Kuva: Maria Miklas
Metsävisan finalistit ovat niin päteviä, että eroja heidän välilleen ei ole helppo saada – vaikeimpia tehtäviä olivat relaskoopin käyttö ja kysymys hiilensidonnasta
Yläkoululaisten Metsävisa mittaa monipuolisesti nuorten luonnontuntemusta sekä biologian ja maantiedon osaamista. Aarre seurasi vuoden 2024 loppukilpailua Nuuksion kansallispuistossa Espoossa.
Tehtävänä on etsiä monimuotoisuuden merkkejä kasvatusmetsästä: kääpäisiä koivupökkelöitä ja muuta lahoavaa puuta maassa ja pystyssä, sekapuustoa, haapoja ja raitoja. Rastia veti Nina Rouhiainen Metsäteollisuus ry:stä. Kuva: Maria MiklasMetsävisan loppukilpailu toukokuun lopun torstaina alkoi melkeinpä hartaissa tunnelmissa Nuuksion kansallispuiston Solvallassa. Ryhmä Punaiset tarpoi hiljaisuudessa ja jännittyneenä ensimmäiselle rastille. Siellä aiheena oli kasvien tunnistus.
Vaihtoehtoja lueteltiin paljon. Onko siinä vanamo, suokukka, rahkasammal ja suopursu, vai vaivero, puolukka, karhunsammal ja juolukka, vaiko sittenkin karpalo, suokukka, rahkasammal ja suopursu.
Kasveja sai katsella minuutin. Sitten ryhmää vetävä opettaja antoi koodin, jonka kautta visailijat pääsivät vastaamaan kännyköillään.
Aikaa ei ollut paljon, ja se oli järjestäjiltä tietoinen valinta. Metsävisan finaalin osanottajat ovat vuodesta toiseen niin päteviä, että eroja heidän välilleen ei ole helppo saada. Yksi keino oli lyhyt vastausaika.
Miten meni?
”Poissulkemalla. Jos vaihtoehdon neljästä kasvista edes yhdestä tiesi, että sitä tuossa ei varmasti ole, sen saattoi sulkea pois”, sanoi Peetu Rönkkö Juhani Ahon koulusta Iisalmesta.
Rönkön mielestä kasvintunnistustehtävät olivat helppoja. ”Monessa tehtävässä oli se hankaluus, että oikeita vaihtoehtoja oli useita, mutta jos sitten valitsikin väärän, tuli miinuspiste.”
Mikä Metsävisa?
Metsävisan järjestävät Suomen Metsäyhdistys ja Biologian ja maantieteen opettajien liitto kaikkiaan yhdeksän yhteistyökumppanin ja rahoittajan kanssa. Metsävisan päärahoittaja on Suomen Metsäsäätiö.
Koululaisten lisäksi Metsävisan finaalissa on mukana joukko opettajia ja vanhempia, ja kaikkiaan tapahtumaan osallistuu noin 120 henkeä.
Kuluvana vuonna Metsävisan alkukilpailu pidettiin helmikuun alussa yläkouluissa ympäri Suomen. Finaaliin kutsuttiin 50 kouluissaan menestynyttä metsätietäjää.
Metsävisan finaali järjestetään 22.–23. toukokuuta 2025 Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasemalla Juupajoella.
Nuoret mestarit
Visaajien taitavuus oli tiedossa.
”Olette kaikki mestareita jo nyt”, lausui Suomen Metsäyhdistyksen yhteyspäällikkö Sirpa Kärkkäinen finaalin avaustilaisuuden alkusanoissaan.
Sanoihin oli hyvä perustelu. Vajaat 50 finalistia oli seulottu helmikuussa järjestettyjen alkukilpailujen peräti yli 20 000 osanottajasta. Alkukilpailuja käytiin kaikkiaan 330 yläkoulussa.
”Mitä kaikkea metsä meille opettaa”, kysyi Opetushallituksen opetusneuvos Hanna Pohjonen avaussanoissaan ja vastasi itse: ”Se opettaa lajeista, lajien välisistä suhteista, elottomasta luonnosta, suojelusta ja käytöstä, ihmisten metsäsuhteesta.”
”Metsä opettaa kohtuullisuutta, kierrätystä, hiljentymistä, suvaitsevaisuutta. Metsässä tarvitaan kaikkia.”
”Kettu ei voi hoitaa lieron tehtäviä eikä liero ketun, ne ovat yhtä tarpeellisia kumpikin. Kukaan meistä ei ole toistaan parempi”, opetusneuvos jatkoi opetuksiaan.
Elias Oksanen, Peetu Rönkkö, Veera Hämäläinen ja Matias Nivalainen relaskooppitehtävän kimpussa. Kuva: Maria MiklasReipasta marssia
Yhdenvertaista ajattelua kuvastaa myös Metsävisa, vaikka se kilpailu onkin. Toki visassa seulottiin kolme parasta, mutta seuraavat seitsemän jakoivat neljännen sijan ja kaikki loput viidennen sijan. Sen enempää erottelua ei tarvittu.
Paremmuus ratkaistiin parin kilometrin radalla, jonka varrella oli 33 tehtävää. Tahti oli tiivis ja marssi rastien välillä reipasta. Silti reittiin kului yli kaksi tuntia.
Giitika Rania Kulosaaren yhteiskoulusta Helsingistä jännitti. ”Kyllä, joo.” Myös iisalmelaisen Juhani Ahon koulun Peetu Rönkköä jännitti alussa, mutta viitasaarelaisen Haapaniemen koulun Emmi Tuikkasta ”ei yhtään”.
”Alussa ei tietenkään tuntenut ketään, mutta kyllähän siinä tutustui”, sanoi Tuikkanen.
Rönkkö jatkoi: ”Kaikki oli kyllä ihan tuppisuuna, mutta kun aloin siinä heitä puhuttaa, niin kyllä tarinaa syntyi, vaikka suurin osa oli kyllä hiljaa ihan loppuun saakka. Mutta olihan se lopun päältä ihan rento ja kiva kisa.”
Raskaana rataa pitivät kaikki.
”Kävelyä oli paljon”, sanoi Rani. Itse visaa Rani piti aika vaikeana. Kasvintunnistusta hän piti helppona, niin kuin monet muutkin finalistit.
Kilpailijoiden piti tunnistaa maahan asetettujen kehysten sisällä kasvavia eliöitä. Tästä kehyksestä löytyi karhunsammal, kynsisammal ja seinäsammal sekä hirven-, poron- ja torvijäkälät. Kuva: Maria MiklasHankala hiilikysymys
Puoli ikäänsä metsäasioita hoitaneelle kysymykset olivat kyllä valtavan vaikeita.
Vai mitä sanotte tästä: ”Mitkä pölyttävät tällä paikalla olevia varpukasveja, tuuli, mehiläiset, ampiaiset, kimalaiset vai muurahaiset?”
Visaajien mielestä vaikeimmat kysymykset tuntuivat hieman yllättäviltä. Kilpailun voittajaksi selvinnyt Vaalan yhtenäiskoulun Ilari Kämäräinen piti kysymystä puiden hiilensidonnasta hankalana. Mutta on aihepiiri hankala aikuisillekin ainakin, jos julkisesta keskustelusta voi mitään päätellä.
Kohteessa oli kolme ”puuta”: sähköpylväs, latvasta keloutunut, lahoava mänty ja nuori, elävä mänty. Jokaisesta piti tietää, sitooko se hiiltä ilmakehästä, vapauttaako se hiiltä ja onko se hiilivarasto.
Oikea vastaus oli, että jokainen noista kolmesta puusta on hiilivarasto ja että lahoava puu vapauttaa hiiltä. Vain elävä puu sitoo hiiltä ilmakehästä, mutta se myös vapauttaa hiiltä, tosin paljon vähemmän kuin sitoo. Noista kolmesta puusta siis vain elävä puu oli hiilinielu.
Myös Tuikkanen ja Rani pitivät tätä kysymystä vaikeana, mutta Rönkön mielestä se oli helppo.
Peetu Rönkkö, Elias Oksanen, Veera Hämäläinen ja Emmi Tuikkanen tunnistamassa kasveja. Finalistit vastasivat kysymyksiin matkapuhelimeen ladatulla Metsävisa-sovelluksella. Kuva: Maria MiklasKompassi ja retkikeitin
Toinen vaikeuksia tuottanut tehtävä oli relaskoopin käyttö puuston pohjapinta-alan arvioimisessa. Tehtävä sinänsä on yksinkertainen. Mutta jos sitä ei ole tehnyt ennen, on vallan ymmärrettävää, että siitä ei yhdellä suullisella ohjauksella välttämättä muista aivan kaikkea.
”Oli sitä kyllä kokeiltu opettajan kanssa etukäteen. Mutta minulle kerrottiin, että joskus aiemmin tehtävässä ei ollut ohjausta lainkaan”, sanoi Rönkkö.
Rönkkö myös ihmetteli kysymystä siinä mielessä, että tulos saattaa riippua siitä paikasta missä mittaa. Tätä ongelmaa oli ratkottu niin, että vastausvaihtoehdot eivät olleet tarkkoja lukuja vaan selvästi toisistaan erottuvia pohjapinta-alan vaihteluvälejä.
Sekä Rani että Tuikkanen pitivät yllättävimpänä kysymystä, jossa piti tietää kallion ikä.
Allamme oli jääkauden sileäksi hiomaa kiveä. Vaihtoehtoja annettiin alle 100 000 vuodesta yli tuhanteen miljoonaan vuoteen. Tuikkasen mukaan asiasta oli kyllä puhuttu koulussa. Mutta se yllätti, että asia tuli vastaan nimenomaan Metsävisassa. Oikea vastaus oli yli tuhat miljoonaa vuotta.
Myös taitoja mitattiin. Relaskooppitehtävän lisäksi tutkittiin ilmansuuntia kompassilla ja koottiin retkikeitin. Kaikki vaikutti olevan ainakin sen verran tuttua, että tehtäviin tartuttiin mukisematta.
Metsähallituksen Pekko Riihonen seuraa, miten Emmi Tuikkanen, Giitika Rani ja Peetu Rönkkö selviytyvät retkikeittimen kokoamisesta. Kuva: Maria MiklasMukavaa menoa
Metsänhoitoyhdistysten ja MTK:n yhteisrastilla jyrkänteen alusmetsässä pohdittiin, millaisia erityispiirteitä kohteella on ja miten metsänomistaja voisi toimia alueelle sijoittuvan puukaupan yhteydessä.
Emmi Tuikkasen mielestä Metsävisan finaali oli hieno kokemus ja ylitti hänen odotuksensa monella tapaa.
”Todella hyvin hoidettu, ja meno oli kaikin puolin mukavaa”, hän sanoi.
Samaa mieltä oli Rani. ”Kivaa oli.” Pari uutta kaveriakin löytyi.
Tuikkasen mieleen ei visasta jäänyt mitään erityisen vaikeaa tai helppoa kysymystä, mutta seuraavan päivän ohjelma oli hänen mielestään mielenkiintoisia juttuja täynnä.
Perjantaina visaajat tutustuivat Suomen luontokeskus Haltiaan Nuuksiossa sekä Helsingin yliopiston metsätieteiden koulutukseen ja tutkimukseen muun muassa työpajoissa.
Solvallan urheiluopiston maastot Espoossa ovat vaihtelevia, ja parin kilometrin reitillä saatiin kävellä mäkiä ylös alas. Nuoret pääsivät kunnolla tutustumaan toisiinsa vasta visan jälkeen. Kuva: Maria MiklasKisan veteraani
Myös Rönkön mielestä kisa oli mukava. Uudestaankin hän voisi osallistua, mutta Juhani Ahon koulussa Metsävisaan saavat osallistua vain yhdeksäsluokkalaiset.
Giitika Ranin koulussa saivat taas osallistua vain kahdeksasluokkalaiset, eli hän ei jatkossa pääse edes yrittämään. ”Mutta jos vaan pääsee, olisin kyllä mielelläni mukana”, Rani sanoi.
Kaikissa yläkouluissa rajoituksia ei ole, ja niinpä Metsävisan finaalissa voi olla myös veteraaneja.
Sellainen oli Taito Vanhanen Juvan yhtenäiskoulusta. Ensimmäisellä kerralla seiskaluokkalaisena hän voitti koko kisan vuonna 2022. Seuraavana vuonna hän tuli kolmanneksi, ja vuoden 2024 visassakin hän ylsi kymmenen parhaan joukkoon jaetulle neljännelle sijalle.
Tulosten julkistustilaisuudessa Vanhanen hattutemppuineen sai erikoisaplodit jo ennen varsinaista palkintojenjakoa.
Tarjolla työjaksoja
Metsänhoitoyhdistykset ja MTK ovat tarjonneet jo yli kymmenen vuoden ajan kesätöitä hyvin pärjänneille metsävisailijoille. Viime vuoden alkukilpailussa menestyneiden kesken arvottiin eri puolilta Suomea yhteensä 11 kesätyöpaikkaa.
Työpaikan tarjosivat metsänhoitoyhdistykset Lakeus, Lappi, Lounametsä, Pirkanmaa, Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo, Pyhä-Kala, Päijät-Häme, Satakunta ja Sotkamo sekä MTK ja Suomen Metsäyhdistys yhdessä. Työpaikat pyrittiin järjestämään mahdollisimman läheltä nuorten kotipaikkoja.
Metsänhoitoyhdistykset ovat tarjonneet kesätöitä jo yli 130 Metsävisaan osallistuneelle nuorelle. Yleensä kesäkuun kahden ensimmäisen viikon aikana järjestettävä palkallinen työjakso antaa nuorille kokemusta työskentelystä metsänomistajien ja metsätalouden parissa.
Työjakson aikana yläkoululaiset pääsevät tutustumaan erilaisiin metsäalan töihin ja näkevät käytännössä, miten metsiä hoidetaan.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 4/2025.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
