Kortejärvi: Metsäsijoittaminen on Suomessa pieni ilmiö
”Suomessa on pieni mutta aktiivinen joukko henkilöitä, jotka ostavat useita tiloja vuodessa. Uutena ilmiönä on aktiivisen ostamisen lisäksi myös myyminen”, kirjoittaa Aarteen kolumnisti Petri Kortejärvi.
”Yksityishenkilöiden vapailla markkinoilla tekemien metsätilakauppojen määrä lienee 2 000–3 000 kappaleen välillä vuosittain”, arvioi Petri Kortejärvi. Kuva: Jyrki Johannes Tervo26.9.202309:00
Metsätilat vaihtavat omistajaa edelleen pääosin perheiden ja lähipiirin sisällä. Noin 80 prosenttia omistajanvaihdoksista tapahtuu perintönä, lahjana tai sukupolvenvaihdoskaupoilla. Perikuntia ja omistusyhtymiä purkautuu lähipiirin tekemin kaupoin. Viime vuosina kuolinpesämuotoisen metsänomistamisen osuus onkin laskenut.
Metsäalalla on pelätty, että metsätalouden aktiivisuus laskee metsänomistajien keski-iän noustessa. Käytännössä tästä ei näy merkkejä. Metsänomistus keskittyy nyt suurille ikäluokille. He ovat tottuneet käyttämään rahaa ja ostamaan palveluita. Tämä kannattaa metsäalan toimijoiden muistaa. Hyvin perustellut metsänhoitotyöt ostetaan, kunhan niitä aktiivisesti tarjotaan.
Metsänomistamisen tarjoaman taloudellisen turvan merkitys on noussut, vaikka takavuosina veikkailtiin päinvastaista. Metsistä halutaan pitää kiinni.
Rahastojen ja muiden instituutioiden osuus vapailla markkinoilla tehtävistä kaupoista on toki noussut merkittävästi. Kauppahintojen summasta niiden osuus on jo pitkälle yli 50 prosenttia. Nyt korkojen nousu näkyy siten, että osa rahastoista on ainakin hetkellisesti lopettanut ostonsa.
Korkotason nousun pitäisi näkyä markkinassa myös niin, että sijoittajien tuottovaatimus nousee. Tämä tarkoittaisi metsän arvostustasojen laskua ja laskevia hintoja. Ainakaan vielä tästä ei näy merkkejä. Nousevien puunhintojen ja vilkkaan puukaupan aikana metsätilojen hinnat eivät ole ennenkään laskeneet. Metsä näyttää tähän asti tarjonneen ainakin kohtuullisen suojan inflaatiota vastaan. Tulevan syksyn ja talven aikana ollaan ehkä uuden edessä, mikäli teollisuuden puunkäyttö vähenee merkittävästi.
Yksityishenkilöiden vapailla markkinoilla tekemien metsätilakauppojen määrä lienee 2 000–3 000 kappaleen välillä vuosittain. Ostajia on kuitenkin vähemmän kuin kauppojen lukumäärästä voi päätellä. Ostohaluja on toki varmasti paljon suuremmalla määrällä.
Suomessa on pieni mutta aktiivinen joukko henkilöitä, jotka ostavat useita tiloja vuodessa. Uutena ilmiönä on aktiivisen ostamisen lisäksi myös myyminen. Tämä lisää vapailla markkinoilla tapahtuvien kauppojen määriä, mutta pääsääntöisesti Suomen metsät ovat edelleen tukevasti perheomistuksessa.
Metsäsijoittaminen poikkeaa muusta kiinteistösijoittamisesta vieraan pääoman, kuten pankkilainojen, määrän osalta. Valtaosalla metsänomistajista ei ole lainkaan metsätilan hankintaan liittyviä lainoja, ja velkavetoinen metsäsijoittaminen on muutenkin hyvin pieni ilmiö.
Pankit edellyttävät, että metsätilan ostamiseen otettu laina myös lyhenee suunnilleen puukauppojen tahdissa. Vakuusarvoja seurataan, ja puukaupan kassavirrasta esitettyjen suunnitelmien tulee olla realistisia.
Tämä on osaltaan johtanut siihen, että sijoittajat laittavat myyntiin tiloja, joiden metsät on laitettu hyvään kasvukuntoon mutta isompia hakkuumahdollisuuksia ei lähivuosina ole. Rahastoille ja muille institutionaalisille ostajille tällaisten tilojen ostaminen ei ole ongelma. Myyjää metsävähennyksen mahdollinen tuloutuminen kirpaisee, mutta jos metsävähennykseen oikeutettuja tiloja jää edelleen omistukseen, vähennyksestä pääsee hyötymään myöhemmin.
Orpon hallituksen ohjelmaan nousi metsävähennyksen nostaminen 60 prosentista 75 prosenttiin. Toivottavasti tämä toteutuu. Metsätilan kauppahinnasta valtaosa on olemassa olevan puuston arvoa. On kohtuullista, että ostaja voi vähentää puuvaraston arvon puukauppaa tehdessään. Nykyinen metsävaratieto mahdollistaisi periaatteessa myös todellisen varaston arvostamisen sellaisenaan vaihtoehtona 75 prosentin osuudelle.
Myös se olisi kohtuullista, että metsänomistaja voisi jatkossa itse päättää, milloin hän lisää tilan ostossa muodostuneen metsävähennyspohjan omaan metsäverotukseensa. Tämä edesauttaisi huonosti hoidettujen metsätilojen ostamista, kuntoon laittamista ja edelleen myymistä ilman metsävähennyksen tuloutumista. Metsätilojen tämäntyyppinen kehittäminen ei olisi pelkästään metsäsektorin vaan koko Suomen etu.
Aarteen kolumnisti, metsänhoitaja ja metsänomistaja Petri Kortejärvi (s. 1973) työskentelee metsäasiantuntijana finanssialalla.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
