Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot

Keväällä äestetyllä ja kylvetyllä hakkuuakuealla näkyy männyn taimia, toteaa Heikki Kurjonen. Äestys ja kylvö maksavat paljon vähemmän kuin mätästys ja istutus. Juha Tanhua Kuva: Viestilehtien arkisto

KUHMOINEN (MT)

Koivun karikkeessa viihtyvät kuusen taimet. Mäntyjä kasvaa kallioilla, notkelmissa kuusta. Perustotuuksia, joita Heikki Kurjonen pitää metsätalouden ohjenuorana ja mielellään esittelee metsätilallaan.

Kurjosella on kaksi pääperiaatetta, joiden mukaan hän metsiään hoitaa. Ensinnäkin metsätila on yritys. Tuloja pitää saada jatkuvasti ja kustannuksia pidettyä kurissa.

Toisekseen kokemus on opettanut, ettei luontoa vastaan kannata tapella.

”En suostu olemaan vihreä, mutta suostun myötäilemään luonnon tekemiä päätöksiä. Ei hakata päätä mäntyyn.”

Kurjonen ryhtyi ostamaan metsää 1980-luvulla. Koneyrittäjyys vaihtui vähitellen päätoimiseksi metsätaloudeksi. 600:sta hehtaarista yksikään ei ole tullut perintönä.

”Olen perinyt vain rikkinäiset rukkaset. Se on yksi syy, miksi on täytynyt halvemmalla konstilla tehdä nämä temput.”

Kustannuksia Kurjonen säästää etenkin metsänuudistamisessa. Aukkoja ei mätästetä ja istuteta, vaan äestetään ja kylvetään.

Kylvössä on mukana aina kolmea puulajia: mäntyä, kuusta ja rauduskoivua. Sekoituksen on tarkoitus varmistaa, että joka maastoon osuu sopivin puulaji. Maaston pienipiirteinen vaihtelu ei tule huomioiduksi, jos joka hakkuukuviolle istuttaa kaavamaisesti saman lajin taimia.

Lisäksi sekataimikko ei tuhoudu, vaikka satunnainen eläin- tai sienituho nitistäisi yhden lajin taimet.

”Kylvön jälkeen annan valtakirjan luonnolle: saat päättää, mitä tässä kasvaa.”

Kurjosen kaveri, koneenkuljettaja ja metsänomistaja Henri Pasinen noudattaa samoja oppeja. Ensiharvennuksessa kuituna hakattava istutustaimi ei kata siihen laitettuja kuluja, hän korostaa.

”Puolet istutusrungoista kasvatetaan tappiollisesti metsänomistajan näkökulmasta.”

Kurjonen on kyllä hoidattanut taimikoitaan, mutta kokeilussa on taimikon kasvatus hoidotta. Toiveissa on kelpo metsikkö energiapuuharvennuksen jälkeen.

”Kyllä raivaamisesta pitäisi päästä eroon, se on niin kallista hommaa kaataa puuta maahan mätänemään.”

Energiapuuhakkuita Kurjonen on teettänyt risutukkeja paalaavalla Fixterin koneella. Hakkuu onnistuu jo noin 20-vuotiaassa metsässä, kun ensiharvennusta pitäisi odottaa 10 vuotta kauemmin. Puun hinta kattaa korjuukulut, metsänomistajalle jää kemeratuen verran.

Pasisen mukaan raivaamattomuuteen kannustaa vesomisen vähentyminen. Taimikonhoidon jälkeen kantovesat ehtivät varttua ensiharvennukseen mennessä juuri metsäkoneen työskentelyä häiritsevään kokoon, ja joudutaan ennakkoraivaamaan. Jos metsä jätetään omilleen, tämä ”pihu” jää syntymättä.

Harvennuksissa Kurjonen ja Pasinen kokeilevat yläharvennusta ja jatkuvaa kasvatusta, jos siihen on edellytykset.

Tukkitili 15 vuoden välein houkuttaa.

”Yläharvennuksessa pitää katsoa, että jäävillä puilla on riittävä latvus, joka yhteyttää”, Kurjonen korostaa.

Kurjonen ja Pasinen ovat tottuneet vastaväitteisiin: uudistuminen ei onnistu, taimia varovat hakkuut tulevat kalliiksi, koivun kasvatus ei kannata.

Miehet myöntävät, ettei äestys ja kylvö onnistu tuoretta kangasta rehevämmillä mailla. Näillä voisi kokeilla kylvön lisäksi noin 800 kuusen istutusta hehtaarille. Kurjonen kehottaa kokeilemaan menetelmiä itse ja seuraamaan kehitystä metsässä omin silmin.

Pasinen ei tyrmää perinteistä oppia, jossa pyritään suurehkoilla alkuinvestoinneilla nopeaan havupuun kasvuun. Sopiva tyyli riippuu kuitenkin metsätilan taloudesta: onko käteistä runsaasti vai velkaa? Jos tila pitää maksaa sen tuottamalla kassavirralla, korostuu lyhyen aikavälin kannattavuus.

”Monesti sanotaan, että uudistamiskulut otetaan päätehakkuutuloista. Mutta ne tulot voi tarvita tilan maksamiseen. Joka kuviolle pitää tehdä tase. Siitä saadaan metsätilan tase, josta on helppo seurata yrityksen tuottavuutta.”

HENRIK SCHÄFER

Avaa artikkelin PDF