Osaatko valita käyttötarkoitukseen sopivan klapin? Yksi sopii saunaan, toinen savustukseen

Melkein kaikki, 97 %, Suomen metsissä kasvavasta puusta on kuusta, mäntyä tai koivua. Kuva: Kari Salonen

97 prosenttia metsissämme kasvavasta puusta on kuusta, mäntyä tai koivua. Kaikkiaan meillä kasvaa noin 30 puulajia.

Puulajit näyttävät erilaisilta, ja myös niiden puuaines on erilaista. Tiiviimpi puuaines sisältää enemmän energiaa.

Vaikka puiden solurakenne on pääosin samanlainen lajista riippumatta, erojakin on.

Esimerkiksi havupuissa suurin osa rungon soluista on trakeideja eli vesisoluja. Ne kuljettavat vettä rungon suuntaisesti.

Lehtipuilla vesi kulkee putkilosolujen muodostamia putkia pitkin.

Suurimmalla osalla lajeista putkilot ovat sijoittuneet tasaisesti runkoon. Suomessa kasvavista puista jalava, saarni ja tammi ovat kuitenkin kehäputkiloisia eli niiden putkilot sijaitsevat kevätpuussa.

Havupuiden pihka saa ne paukahtelemaan palaessaan. Kuva: Antti Savolainen

Mänty

Männyn sydän- ja mantopuun voi erottaa kuivasta puusta helposti: sydänpuu on tummempaa ja kovempaa kuin sitä ympäröivä mantopuu. Mänty ja kuusi ovat koivua kevyempiä rakenteeltaan, mutta männyn puuaines on kohtuullisen kovaa. Kovuuteen vaikuttaa kuitenkin puun kasvunopeus. Männystä erittyy pihkaa, joka saa sen palaessa paukahtelemaan ja kipinöimään.

Kuusi

Kuusen puuaines on vaaleaa, eikä sydänpuu erotu helposti. Kuusi kestää kosteutta hyvin mutta halkeaa kohtuullisen helposti. Poltettaessa kuusi paukahtelee, koska siitä erittyy pihkaa. Tulipesän pohjalle valuva pihka voi pitkään kertyessään liata tulipesää tai vaurioittaa sitä. Kuusesta sinkoilee kipinöitä, joten sitä kannattaa käyttää luukullisissa kiukaissa ja uuneissa.

Koivun kuori nokeaa palaessaan. Kuorimalla koivuhalot ennen polttoa voi välttää nokeentumista. Kuva: Markku Vuorikari

Koivu

Tavallisista polttopuista koivu on tiheintä, ja sen lämpöarvo tilavuutta kohden on suurin. Pesällinen koivua sisältää siis muita puulajeja enemmän energiaa ja lämmittää tehokkaammin. Pinokuutiometri koivua vastaa noin 170:tä litraa kevyttä polttoöljyä. Koivun huono puoli on kuoren palaessa syntyvä noki. Kuorittuna poltettaessa nokea ei juuri synny.

Leppä

Lepästä ei synny samanlaista katkeraa savua kuin muita puulajeja polttaessa. Siksi se sopii hyvin savusaunan pesään. Leppä on oivallinen ruuan savustamiseen, jos haluaa miedon savun maun. Leppien puuaines on vaaleaa, mutta vastakaadetun lepän kanto on oranssinpunainen. Tästä ominaisuudesta juontuu myös sen nimi: lepällä on voitu vanhoissa itämerensuomalaisissa kielissä tarkoittaa verta. Tuore leppä lahoaa helposti.

Kuva: Jukka Pasonen

Vaahtera

Vaahteran puuaine on painavaa. Kuutio kuivaa vaahteraa voi painaa jopa 790 kiloa. Puuaines on tasaista, koska vettä ja ravinteita kuljettavat putkilot ovat pieniä ja hajautuneet runkoon. Puusta voi kuitenkin erottaa vuosilustot. Kuivattaessa puuaines usein halkeilee ja kieroutuu. Vaahteraa voidaan käyttää ruuan savustamisessa, jolloin maku muistuttaa hieman koivua.

Haapa

Haapaa käytetään paljon saunojen lauteissa, koska se ei tikkuunnu tai kuumene polttavaksi. Kuusen tavoin haapakin paukkuu palaessaan. Haapa syttyy helposti, joten sytykkeenä se on oivallinen. Siinä on pitkät ja suorat syyt, ja puuaineella on vahva ominaistuoksu. Tuoreena haapa lahoaa helposti, mutta kuivatettuna se säilyy hyvin ulkonakin.

Palamisessa syntyy aina terveydelle haitallisia pienhiukkasia, häkää ja hiilivetyjä. Niitä voidaan vähentää polttamalla vain kuivaa puuta.Hyvin kuivuneen pilkkeen kosteus on 15–20 prosenttia