
Haaskakuvauspalvelut vaikuttavat lähiympäristöönsä – lisäävät myös turvallisuusriskejä
Haaskakuvauspalvelut tuovat alueelle taloudellista hyötyä, mutta aiheuttavat samalla turvallisuusriskin kokoamalla suurpetoja pienelle alueelle.Suurpetojen kuvaus haaskaruokinnan avulla alkoi 1970-luvulla. Aluksi piilokojuja käyttivät ainoastaan luontokuvaajat, mutta nykyisin petojen kuvaus on yksi matkailuvalteista. Suomessa suurpetokuvauspalveluja tarjoavia yrityksiä on arvioiden mukaan kolmisenkymmentä. Nämä sijaitsevat pääasiassa Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Luontokuvaajat ja matkailuyrittäjät houkuttelevat suurpetoja kuvauskojujen lähelle ruuan avulla. Haaskakuvauspalveluista voi aiheutua vaaraa lähiympäristölle. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) valvoo, että haaskakuvauspalveluiden tarjoajat noudattavat palvelun turvallisuuden varmistamisessa kuluttajaturvallisuuslakia.
Tukesin tarkastusten perusteella on selvinnyt, että kuvaustoiminnan riskit palvelun asiakkaille ovat vähäisiä silloin, kun yritykset toimivat huolellisesti.
Tukesin mukaan suurpetojen haaskakuvauspalveluista aiheutuvat riskit kohdistuvat etupäässä kuvauspaikkojen lähialueiden asukkaisiin, mökkiläisiin tai retkeilijöihin sekä muihin luonnossa liikkuviin. Riskit kasvavat, koska petotiheys lisääntyy ruokailupaikkojen läheisyydessä, ja ruokinnan myötä pedot tottuvat ihmisiin.
”Haaskoja koskevalle tarkemmalle sääntelylle on tarvetta. Sääntelyssä tulisi huomioida kaikki haaskojen pitoon liittyvät näkökulmat”, sanoo Tukesin ryhmäpäällikkö Janne Niemelä.
Suomen riistakeskuksen Kainuun alueen riistapäällikkö Marko Paasimaa asettaa sanansa varovaisesti, sillä asia ei kuulu riistakeskuksen toimialaan. Hän tyytyy toteamaan, että vastaavaa toimintaa ei ole mahdollista harjoittaa muualla kuin Suomessa.
Sen sijaan Antti Kuivalainen, Metsästäjäliiton Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtaja ei säästele sanojaan. Hän pitää kuvauspalvelujen toimintaa monin tavoin arveluttavana.
”Kun suurpetoja houkutellaan ruoalla, sotketaan alueen luontainen tasapaino ihan täysin. Suurpetoja kerääntyy tämän takia yhdelle alueelle enemmän kuin sinne sopii, ja syntyy isoja petokeskittymiä. Samalla pedot oppivat yhdistämään ihmisen hajun ja mönkijän äänen ruokaan.”
Hän muistuttaa, että kun suurpedot opetetaan siihen, että ihmisen haju tarkoittaa ruokaa, pedot käyttäytyvät samalla tavoin muuallakin eli ne tulevat ihmisten pihoihin hakemaan ruokaa.
”Näitä jälkiä sitten siivoilevat suurriistavirka-apua poliisille antavat vapaaehtoiset metsästäjät, jotka yrittävät karkottaa rohkeasti ihmistä lähestyviä petoja pois pihoilta.”
”Yksi iso ongelma on se, että näissä kuvauskopeissa kävijöille muodostuu täysin väärä mielikuva suurpedoista. Karhut nähdään lempeinä ja ystävällisinä nalleina ja unohdetaan luontainen varovaisuus suurpetoja kohtaan. Karhut ovat kuitenkin villejä suurpetoja”, Kuivalainen muistuttaa ja toivoo, että asenne kuvaushaaskoilta otettuja kuvia kohtaan muuttuisi. Paikoilta otettuja kuvia ei hänen mielestään tulisi kutsua luontokuviksi, sillä tilanne on täysin luonnoton.
”Pahin tilanne on täällä Kuhmossa, jossa on paljon kuvauspaikkoja. Tänne on muodostunut isoja petokeskittymiä, enimmillään yhden yön aikana yhdellä ruokintapaikalla on käynyt kymmeniä karhuja. Pienelle alueelle on muodostunut myös monta susireviiriä. Jopa metsäpeuran perinteinen vasomisalue on vaihtanut paikkaa ruokintapaikan takia”, Kuivalainen huokaa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.

- Osaston luetuimmat







