Video: Haave laavusta sai Heli Latva-Kiskolan tarttumaan ensimmäistä kertaa moottorisahaan – veisto vei mennessään ja nyt puusta syntyy vaikka orkesteri

Moottorisahalla puita veistävä Heli Latva-Kiskola kertoo kunnioittavansa puuta sellaisenaan. Kuva: Rami Marjamäki

Ikaalisissa asuva Heli Latva-Kiskola katselee pihamaallaan komeilevia moottorisahaveistoksia hymysuin. Iloisuus tarttuu myös toimittajaan, sillä eräs veistosryhmä on poikkeuksellisen veikeä, sitä katsoessa ei voi olla nauramatta: moottorisahan avustuksella on puusta syntynyt musisoiva peikko-orkesteri.

"Mukana on harvoilla hampaillaan hymyilevät haitaristit, joista toinen soittaa ja toinen on juomatauolla istuen soittimensa päällä. Viulisti taas on menettänyt malttinsa ja rikkonut viulunsa. Joukkio asuu nykyisin pressuteltassa, eli siinä lienee kiertolaishenkeä", Latva-Kiskola nauraa.

Puun työstäminen tuli Latva-Kiskolalle tutuksi jo ennen moottorisahaveistoa, sillä hän opiskeli haitarinrakentaja-artesaaniksi, sillä hän halusi tehdä itselleen soittimen. Myöhemmin hän paiski hommia rakennussaneerauksen parissa, mitä kautta tuli yhä useampi työväline tutuksi. Varsinaisen kipinän moottorisahaveistoon hän sai vuonna 2017 laavun veistämisen myötä.

"Oma laavu oli ollut jo pitkään haaveenani. Kun pihassamme oli kasvamassa ylimääräisiä puita, totesi mieheni, että voithan sinä tehdä sen pihapuistamme itsekin."

Latva-Kiskola ei ollut aiemmin käyttänyt moottorisahaa. Tutustuminen työvälineeseen alkoi polttopuita sahaamalla.

"Sahan käytön harjoittelu oli välttämätöntä, koska aioin veistää laavuun sopivia hirsiä, eikä materiaalia ollut hukattavaksi asti. Taitoni kehittyi varsin nopeasti niin, että laavun veistäminen alkoi."

Nurkista löytyi myös vähän isompia pölkkyjä joista syntyi moottorisahausta opetellessa karhun tapaisia veistoksia.

"Varsinainen moottorisahaveistämiseni alkoi tuolloin. Sen parissa vain työ neuvoi tekijäänsä, toisin kuin hirsikehikon teossa, mihin sain paljon apua hirrenveisto-oppaasta."

Veistotöiden parissa alkoi Latva-Kiskolan käsistä syntyä erilaisia eläinhahmoja, tonttuja sekä peikkoja.

"Erityisen lähellä sydäntäni ovat humoristiset tontut ja peikot, niissä tuntuu luontevalta käyttää vapaasti omaa luovuutta ja tunnetilaa."

"Olen myös tehnyt joitain veistoksia, joilla on selkeä käyttötarkoitus. Tällainen on esimerkiksi penkki, jota karhut kannattelevat. Lisäksi on syntynyt järeä kukkalauta, jonka päissä on riikinkukkopylväät sekä iloinen peikko pitämässä talouspaperirullaa."

Ennen veistämistä Latva-Kiskola piirtää yleensä ajatuksena paperille hahmottaakseen työn etukäteen eri kulmista.

"Pyrin saamaan veistoksesta mahdollisimman sopusuhtaisen joka puolelta, eli suunnittelu on tärkeää."

"Toisinaan taas näen puussa jonkun kohdan, joka toimii paremmin spontaanina ratkaisuna, ja sitä on silloin noudatettava. Omasta mielestäni olen onnistunut, kun veistoksesta välittyy jokin tunnetila"

Materiaalina hän käyttää yleisimpiä puita kuten kuusta, mäntyä ja haapaa.

"Käytän sellaista materiaalia mitä milloinkin on parhaiten saatavilla. Täällä kylällä on metsäkoneammattilaisia ja muitakin ihmisiä, jotka välillä vinkkaavat mahdollisista materiaaleista"

Pintakäsittelyssä hän käyttää useimmiten tervaöljyä.

”Jos taas haluan mukaan väriä, sekoitan sitä pigmenttijauheista vernissaan tai puuöljyyn. Sillä tavalla lopputulos ei ole niin peittävä kuin kaupan valmiiksi sekoitetuissa terassiöljyissä, ja puun pinta jää paremmin näkyviin."

Puuta työstäessään haluaa Latva-Kiskola tehdä sille kunniaa.

"Kunnioitan puuta sellaisena kuin se on. Puu on myös aina täynnä yllätyksiä, esimerkiksi oksat ja halkeamat ovat pelkästään siihen kuuluvia yksityiskohtia. Puu onkin opettanut, että joskus epätäydellisyys voi olla täydellisyyttä."

Latva-Kiskola on myös muusikko, hän soitti haitaria useita vuosia Ippe Mansikan orkesterissa. Viime vuonna hän erosi yhtyeestä ja liittyi Sami Rosholm & Casanova –orkesteriin. Suomi on tullut keikkailun parissa tutuksi.

"Tanssilavakeikkoja on tiiviimpänä vuonna ollut noin 170. Korona-aika on laittanut tämän sektorin täysin uusiksi, on vain odotettava miten tilanne kehittyy ja mentävä sen mukaan."

Myös monenlaisia muistoja on kertynyt.

"Keikkabussistamme hajosi tuulettimen hihna ajaessamme Lahdesta Jyväskylään. Asia ratkaistiin sukkahousuillani, eli ne saivat uutta käyttöä. Olikin onni, että bussissa oli useita sukkahousuja, joita vaihdettiin aina edellisten pettäessä", Latva-Kiskola hymyilee.

Hän näkee musiikissa ja veistämistä yhdistäviä asioita.

"Kumpikin on taidetta, jota jokainen tekijä toteuttaa omalla tyylillään ja taidoillaan. Kauneus taas on aina katsojan silmissä, korvissa ja mieltymyksissä."

"Uskon myös, että kummassakin asiassa voi kehittyä. Silti koskaan ei tulla valmiiksi, aina löytyy parantamisen varaa."