Lukijalta: Jatkuva kasvatus sopii rantametsien hoitoon

Harvennusta rantametsässä. Kirjoittaja esittää jatkuvaan kasvatukseen siirtymistä rantametsien hoidossa. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen

Metsäntutkijat ovat ehdottaneet, että rantojen puustoja tulisi hoitaa jatkuvan kasvatuksen periaatteella. Silloin otetaan huomioon sekä hakkuut että ekosysteemin monimuotoisuus.

Uusi ajatus on mitä kannatettavin tuhansien järvien maassa. Metsänomistaja saisi tuloja tukkien myynnistä eikä huolia olisi luonnon tilasta. Ympäristön käyttö ja maisemakin paranisivat. Tuskin missään muualla maapallolla on tällaisia mahdollisuuksia.

Vaikka jatkuvan kasvatuksen periaatteesta yhä kiistellään, sille olisi rantametsissä käyttöä.

Nykyisen sertifioinnin mukaan rantaan jätetään 10–20 metrin suojavyöhyke. Sen puut jäävät luonnontilaan ja lahoavat. Ne olisivat hyönteisten ja lahottajalajien elinympäristöä. Puuta hyödyntäisivät edelleen tikat ja muut koloissa pesivät linnut. Osa laadultaan parhaista tukkirungoista olisi korjattavissa. Jäljelle jäisi kasvamaan enimmäkseen mutkaisia tervaleppiä.

Kotikunnassani Kauniaisissa on kilometrin pituinen pieni järvi, Gallträsk, jonka vesikasveja joudutaan haravoimaan muutaman vuoden välein. Muuten järvi kasvaisi umpeen ja rantapuut rehevöittäisivät vesiä. Elpyvät lehtipuut sitoisivat ravinteet ja vesinäkymät paranisivat. Pitkät rantapuut estävät myös aallot ja veden virtaukset, jotka puhdistavat vesiä.

Vastaavasti minulla on metsää Suur-Saimaalla, jossa suuret aallot ja tuulet puhdistavat rantoja ja puustoa.

Suurimpien järviemme rannoilla ovat hienoimmat avoimet uimarannat, jotka saadaan pysymään avoimina poimintahakkuilla. Suurimpia tervaleppiä olen itse taskuttanut eli tappanut hitaasti hyvällä menestyksellä. Suuret puut kuolivat hitaasti ja alkoivat lahota. Tikat ovat silpunneet puut. Samalla maan lehtipuiden versot saivat valoa, elpyivät lehtipuuston jatkuvassa kasvatuksessa sitoen ravinteita.

Järvien lasku oli yleistä 1800-luvulla ja silloiset vesijätöt ovat nyt uutta rantametsää. Maat eivät happamoituneet ja ovat nyt viljavia, hyvin kasvavia. Myös Pohjanmaan rannikoilla on laajoja merestä nousseita maita, jotka ovat metsittyneet luontaisesti harmaa- ja tervalepiköiksi. Niitä on osin otettu metsätalouden käyttöön kuusta istuttamalla.

Simo Hannelius

metsänhoitaja