Tutkimus: Ravintokalojen rasvaisuudella on yhteys Tornionjokeen ja Simojokeen nousevien lohien vähenemiseen

Tutkimus selvitti syitä Tornionjokeen ja Simojokeen nousevien lohien määrän vähenemiseen. Kuva: Kai Tirkkonen

Ravintokalojen rasvaisuudella on Luonnonvarakeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan yhteys Tornionjokeen ja Simojokeen nousevien lohien määrän vähenemiseen

Nuoret lohet ovat selviytyneet meressä hyvin niinä vuosina, jolloin Itämeren pääaltaassa on ollut runsaasti samana kesänä kuoriutunutta silakkaa ja niukasti edellisvuosien nuorehkoa kilohailia. Esimerkiksi vuonna 2014 silakoita kuoriutui ennätyssuuri vuosiluokka, ja kaksi vuotta sen jälkeen, vuonna 2016, lohia nousi ennätysmäärin Tornionjokeen ja Simojokeen.

”Sitä vastoin vuonna 2021 kuoriutunut silakkavuosiluokka oli poikkeuksellisen pieni ja kilohailien määrä suhteessa 0-vuotiaiden silakoiden määrään oli tutkimusjakson suurin. Tämä saattoi aiheuttaa vuonna 2023 nousulohien määrän romahduksen”, kertoo filosofian tohtori Marja Keinänen Luonnonvarakeskuksen tiedotteessa.

Kilohaileissa on nuorten lohien kasvun kannalta liikaa rasvaa suhteessa proteiiniin. Lisäksi tiamiinin eli B1-vitamiinin saanti suhteessa ravinnon kalorimäärään on pienempi kilohaileista kuin silakoista. Liian rasvainen ravinto aiheuttaa tiamiininpuutosta ja heikentää nuorten lohien eloonjäämistä.

Suurin osa Perämeren jokien lohista vaeltaa syönnökselle Itämeren eteläisen osan käsittävään pääaltaaseen, jossa pienet silakat ovat niille parempaa ruokaa kuin kilohailit.

”Myös turska vaikuttaa välillisesti lohikantoihin, koska heikko turskakanta mahdollistaa kilohailin runsastumisen. Itämeren kalakantojen säätelyssä ja kalastuskiintiöiden asettamisessa olisikin otettava huomioon kilohailin, silakan ja turskan vaikutukset lohen selviytymiseen”, huomauttaa erikoistutkija Jari Raitaniemi.

Havainnot 12 vuodelta esitetään juuri ilmestyneessä tieteellisessä artikkelissa.