Näin pieniksi jäävät avohakkuualat Suomessa

Yksityismetsien päätehakkuut jäävät keskimäärin vähän reiluun hehtaariin Etelä-Suomessa. Kuva: Markku Vuorikari

Keskimääräinen päätehakkuuala eteläsuomalaisessa yksityismetsässä jäi 1,3 hehtaariin viime vuonna. Pohjois-Suomessakin päätehakkuut pysyivät keskimäärin alle kahden hehtaarin suuruisina.

Päätehakkuualat ovat perinteisesti olleet yksityismetsissä pienempiä kuin muissa metsissä. Avohakkuiden pinta-alan perusteella nykyaikainen yksityismetsätalous on hyvin pienipiirteistä.

Ruotsissa metsätalous on selvästi voimaperäisempää kuin meillä. Puhumattakaan Kanadan ja Venäjän hakkuista.

Kanadan Brittiläisessä Columbiassa avohakkuiden keskimääräinen pinta-ala oli vielä viime vuosituhannen lopulla lähellä 50 hehtaaria. Yleisön painostuksesta se on sen jälkeen pudonnut 30 hehtaarin hujakoille.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuiden osuus kaikista hakkuista oli viime vuonna noin 3 prosenttia. Niiden suosio lisääntyi Itä-Suomessa.

Metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes metsäkeskuksesta arvelee tämän johtuvan alueen suurista lumituhoista.

”Suuret jatkuvan kasvatuksen hakkuiden määrät vastaavat varsin hyvin viime vuoden lumituhoalueita”, sanoo Remes.

Suomen suurimmat aukot syntyivät valtion metsiin 1960- ja 70 luvun taitteessa. Pohjois-Suomessa kovat hakkuut käynnistyivät sotien jälkeisen jälleenrakentamisen ja yleisen vaurastumisen tarpeisiin.

Silloin syntyivät Posion ja Pudasjärven kuntiin niin sanotut Osaran aukeat. Yhtenäinen hakkuuala ylitti tuolloin 20 000 hehtaaria.

Tuoreet tulokset hakkuiden pinta-aloista on saatu metsänkäyttöilmoituksista, joita tilastoi metsäkeskus. Metsänomistajan on tehtävä Metsäkeskukselle metsänkäyttöilmoitus vähintään kymmenen päivää ennen hakkuun aloittamista.

Suomessa teollisuuden käyttöön tulevasta kotimaisesta puusta noin 80 prosenttia on hakattu yksityismetsistä. Kaikkiaan Suomen talousmetsien pinta-alasta hakataan vuosittain noin 1,5 prosenttia, mistä puolet on päätehakkuuta ja loput harvennushakkuuta.

Asiasta kertoi forest.fi