Verottajan seula on aiempaakin tiheämpi – tekoälyn aikakaudella isoveli valvoo meitä kirjaimellisesti
Sekä rakennusten että pienten metsätilojen omistajat ovat saaneet aiempaa korkeampia veroja maksettavakseen.
Pienten tilojen omistajat ovat tänä vuonna joutuneet todistelemaan metsiensä talouskäyttöä. Kuva: Eija Mansikkamäki / Käsittely: Lari Lievonen25.5.202619:30
Tämän kevään huomiota herättävä verouutinen on ollut Verohallinnon otteen kiristyminen kiinteistöverotuksessa. Sekä rakennusten että pienten metsätilojen omistajat ovat saaneet aiempaa korkeampia veroja maksettavakseen. Vaikka veroprosentit eivät olisi muuttuneet yhtään, maksettavan määrä on voinut kasvaa, sillä verottajan seula on tarkentunut.
Kunnat ovat tehneet omaa työtään rakennusten inventoinnissa. Verolle halutaan kaikki rakennukset ja neliöt – myös sellaiset, joita omistajat eivät ole aiemmin raportoineet.
Tietojenkäsittelyn nopea kehitys on tehostanut myös verottajan työtä. Nykyään on paljon helpompaa kuin aikaisemmin siivilöidä metsämaasta erilleen esimerkiksi alle kahden hehtaarin kokoiset tilat, jotka verottaja on linjannut metsätalouskelvottomiksi maa-alueiksi.
Tällaisista isoista tonteista pitää verohallinnon tulkinnan mukaan maksaa kiinteistöveroa. Tekoälyn aikakaudella isoveli konkreettisesti valvoo verovelvollisia. Tieto ei jää katveeseen. Verottaja itse on perustellut toimiaan verotuksen ”korjauksilla”.
Sekä rakennusten että pienten metsätilojen omistajat ovat saaneet aiempaa korkeampia veroja maksettavakseen.
Lisäverojen uhrit ovat ymmärrettävästi olleet kiukkuisia kohtalostaan. Miksi nyt pitäisi ryhtyä maksamaan kiinteistöveroa metsämaasta, josta ei sellaista ole koskaan aikaisemminkaan peritty? Onko edes metsälakikaan voimassa, jos pikkutila ei ole viranomaisten silmissä metsätalousmaata? Mitä muuta linjauksesta seuraa?
Verohallinnon toiminta on johdonmukaista siinä mielessä, että jo aiemmin on linjattu ja oikeustapauksissa päätetty, että hyvin pientä tilaa ei voi käyttää uskottavasti metsätalouden harjoittamiseen. Oikeustapauksissa käsittelyssä on ollut esimerkiksi vajaan viiden hehtaarin kokoinen saari ja noin 2,5 hehtaarin kokoinen rantatila, jolla sijaitsee kesämökki. Näitä ei hyväksytty metsätalousmaaksi.
Toisaalta kiinteistöverolain mukaan ”kiinteistöveroa ei ole suoritettava metsästä eikä maatalousmaasta” – pinta-alasta ei puhuta mitään. Jos maapohja on kiistatta metsää, miksi verohallinto tekee omia tulkintojaan? Poliittisessa keskustelussa pulpahtelee säännöllisin väliajoin ehdotuksia maa- ja metsätalousmaan kiinteistöverosta. Ehdotus on kohtuuton, sillä metsästä maksettiin vuotuista pinta-alaveroa 1990-luvulle asti. Tuolloin päätettiin siirtyä verottamaan puun myyntituloja. Jos lisäksi lätkäistäisiin kiinteistövero, se merkitsisi kaksinkertaista verotusta ja järjetöntä verotaakkaa metsänomistajille.
Pienten tilojen haaliminen kiinteistöverotukseen on harmillista paitsi yksittäisten maanomistajien, myös kokonaisuuden kannalta. Yllätysveron saaneen metsänomistajan ei auta muu kuin ryhtyä laatimaan verottajalle oikaisuvaatimusta ja todistella metsätalouden toimia tilalla. Tapaus on myös hyvä muistutus kaikille kiinteistöjen omistajille: kiinteistöveropäätöstä ja sen perusteita kannattaa tutkia keväisin kohtuullisen tarkasti. Päätöksiin on voinut humpsahtaa yllättäviä ”korjauksia”.
Kirjoittaja on Metsänomistajan Aarteen tuottaja.Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
