Yliö: Autoritaarisen Venäjän uusi vaihe – uhka ei katoa, se muuttaa muotoaan

Venäjän presidentti Vladimir Putin Kansanrintama-liikkeen ”Kaikki voiton puolesta!” -foorumissa, joka järjestettiin Moskovassa 6.7.2025. Kuva: Mikhail Metzel

Suomalaisten on nykyhetkessä katsottava tarkasti, mihin suuntaan Venäjä on kääntymässä – ja mitä se merkitsee meille. Itselleni näkyy yhä selvemmin, että Venäjän kehityssuunta on muuttumassa entistäkin arvaamattomammaksi. Sisäisesti epävakaa, mutta ulospäin aggressiivinen maa rakentaa uutta voimaa, ei rauhaa.

Tämä kehitys vaikuttaa syvästi koko Euroopan turvallisuuteen – ja erityisesti Suomeen, jolla on pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa ja asema juuri siellä, missä idän ja lännen rajapinta konkretisoituu.

Vladimir Putin on edelleen vallassa, mutta hänen järjestelmänsä ei ole vakaa.

Vallan keskittäminen, kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen ja talouden militarisoiminen eivät rakenna kestävää tulevaisuutta. Ne luovat jännitteen, joka voi purkautua nopeasti. Vallanvaihto voi tapahtua hallitsemattomasti – ja uusi johtaja voi olla arvaamattomampi kuin edeltäjänsä.

Meidän on varauduttava moneen skenaarioon, sillä Venäjän historia on täynnä äkillisiä käänteitä ja vallankumouksellisia siirtymiä, joiden seuraukset heijastuvat aina myös naapurimaihin.

Ukrainan sota on osoitus siitä, että Venäjä ei enää pyri takaisin osaksi länsimaista järjestelmää. Se rakentaa uutta globaalia asemaansa, jossa lännen sijaan se liittoutuu Kiinan, Iranin ja muiden autoritaaristen valtioiden kanssa. Tavoitteena ei ole rauha, vaan vaikutusvallan palauttaminen – keinolla millä hyvänsä.

Tämä kehityskulku heikentää kansainvälisiä sääntöjä, joihin pieni demokraattinen maa, kuten Suomi, on perinteisesti nojannut.

Tässä kontekstissa Suomen paikka kartalla on strategisesti tärkeä – ja siksi myös alttiina hybridivaikuttamiselle, joka ulottuu taloudesta energiaan, tietoverkoista mielipiteisiin.

Venäjän sodankäyntikyky on muuttunut nopeasti. Se hyödyntää nyt drooneja, tekoälyä, kyberosaamista ja sähkömagneettista sodankäyntiä tavalla, joka yhdistää teknologian ja perinteisen voiman uuteen doktriiniin.

Tämä on Venäjän oppimiskykyä käytännössä – ja siihen on vastattava suomalaisella osaamisella, teknologiainvestoinneilla ja uudistuvalla puolustuksella. Ukrainan taistelukentät ovat laboratorio, jossa Venäjä testaa uusia asejärjestelmiään. Meidän on opittava niistä havainnoista yhtä paljon ja mielellään nopeammin.

Hybridivaikuttaminen on meillä jo arkea. GPS-häirintä, rajojen politisointi, disinformaatio ja kriittisen infrastruktuurin uhkailu eivät ole yksittäisiä sattumia. Ne ovat osa strategiaa, jolla testataan suomalaista järjestelmää – sen valppautta, yhtenäisyyttä ja palautumiskykyä. Jokainen häiriö on signaali ja samalla koe.

Tästä syystä meidän ei pidä odottaa seuraavaa isoa kriisiä, vaan toimittava jo nyt – sekä valtion että kansalaisyhteiskunnan tasolla.

Venäjän talous ei ole romahtanut. Se on vain eristetty – ja sopeutunut uuteen asetelmaan. Idän tuki, harmaa kauppa ja sisäinen mobilisointi pitävät järjestelmää pystyssä. Se riittää Kremlin strategiaan.

Toimintakyky säilyy, vaikka kansalaisten hyvinvointi heikkenee. Tämä yhdistelmä tekee Venäjästä pitkään vaarallisen, sillä järjestelmä, jolla ei ole tarjota kansalle hyvinvointia, hakee oikeutuksensa ulkoisesta voimankäytöstä ja nationalistisen uhon lietsomisesta.

Suomella on nyt parempi suoja kuin koskaan: olemme Naton jäsen, oma puolustuksemme on iskussa ja kansallinen yhtenäisyys on vahva.

Mutta mikään näistä ei ole pysyvää ilman jatkuvaa työtä. Puolustuksen ja teknologian kehittämisen on oltava pitkäjänteistä. Meidän on oltava koko ajan valmiita – ei vain asein, vaan myös tiedolla, diplomatialla ja yhteiskunnan kestävyydellä.

Myös liittolaissuhteiden ylläpito ja syventäminen on tärkeää: Nato ei ole vain turvatakuu, vaan yhteisö, jossa aktiivisuus tuo meille lisää turvaa ja vaikutusvaltaa.

Turvallisuus on kokonaisuus. Siihen kuuluvat huoltovarmuus, kyberturva, kriittisen infrastruktuurin suoja ja kansalaisten luottamus. Venäjä mittaa meitä koko ajan – ei vain rajalla, vaan mediassa, verkossa ja päätöksenteossa.

Siksi meidän on oltava yhtä askelta edellä. Tämä tarkoittaa käytännössä panostuksia tutkimukseen ja teknologiaan, tiedon nopeaa jakamista sekä avoimuutta kansalaisille, jotta yhteinen resilienssi vahvistuu.

Venäjä ei katoa. Se muuttaa muotoaan, mutta ydin on sama: epäluottamus länttä kohtaan, voiman ihannointi ja valtapolitiikka.

Suomella ei ole varaa unohtaa, keiden kanssa jaamme rajan. Meidän on katsottava totuutta silmiin – ja osoitettava, ettemme enää koskaan elä Kremlin varjossa.

Meidän vahvuutemme on siinä, että olemme oppineet historiasta, rakennamme tulevaisuutta yhdessä liittolaistemme kanssa ja pidämme kiinni vapaudestamme, joka on meille arvokkainta.

Jarno Limnell

sotatieteiden dosentti

kansanedustaja (kok.)