EU tarvitsee nykyistä suuremman budjetin

EU:ssa valmistellaan parhaillaan vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevaa monivuotista rahoituskehystä. Nykyisen, vuonna 2013 tehdyn rahoituskehyssopimuksen mukaisesti komission piti antaa tulevaa kautta koskeva esityksensä viime vuoden loppuun mennessä.

Brexit-neuvotteluiden vuoksi asia on kuitenkin viivästynyt. Komission esitystä vuoden 2020 jälkeiselle kaudelle odotetaan nyt toukokuun lopussa.

EU siirtyi monivuotiseen kehysbudjetointiin 1980-luvun lopussa sen jälkeen, kun EU:n toimielimillä oli jatkuvia riitoja unionin tuloista ja menoista.

Monivuotisella rahoituskehyksellä varmistetaan, että EU:n menot ja käytettävissä olevat varat pysyvät tasa­painossa. Monivuotinen kehys asettaa raamit EU:n vuosi­budjeteille.

Vuonna 2021 alkava seuraava rahoituskausi on EU:n kuudes monivuotinen budjettikausi. Näiden kestoksi on vakiintunut seitsemän vuotta. Keskustelua käydään tälläkin kertaa siitä, pitäisikö budjettikauden kesto rajoittaa viiteen vuoteen. Asiasta ei toistaiseksi ole tehty päätöksiä.

MTK on perinteisesti kannattanut pidempää budjettikautta sen tuoman vakauden vuoksi.

Monivuotisia rahoituskehyksiä koskevat päätökset ovat EU:n keskeisimpiä päätöksiä, koska niillä vahvistetaan eri politiikkalohkojen rahoitus ja jäsenmaiden maksuasetelmat pitkäksi aikaa.

Monivuotisesta kehyksestä sovitaan jäsenmaiden välillä yksimielisesti, ja Euroopan parlamentin on myös hyväksyttävä sopimus. Ei siis ole yllättävää, että asiaan liittyvä neuvotteluprosessi on vaikea.

Tulevista rahoituskehysneuvotteluista odotetaan vielä aiempaa monimutkaisempia Britannian erosta aiheutuvan rahoitusaukon vuoksi. Saman­aikaisesti pitäisi pystyä sopimaan, kuinka EU vastaa ja rahoittaa uudet haasteensa. Unohtaa ei sovi sitä, että myös EU:n perinteiset politiikat ovat edelleen ajantasaisia ja strategisesti tärkeitä.

Nykyinen rahoituskausi on erityinen siitä syystä, että EU:n budjettia pienennettiin ensimmäistä kertaa. Nykyistä kautta koskevassa päätöksessä sitoumusten taso asetettiin prosenttiin EU:n (EU28) bruttokansantulosta. Päätös runnottiin läpi eräiden nettomaksajamaiden ja erityisesti Britannian vaatimuksesta. Komissio esitti alun perin suurempaa budjettia nykyiselle kaudelle.

Tulevaan budjettikauteen liittyen maksusitoumusten kokonaistaso on eräs keskeisimmistä päätöksistä. On epärealistista ajatella, että EU kykenisi löytämään uusia rahoituslähteitä menojensa kattamiseksi. Myös jatkossa EU:n tulot koostuvat valtaosin jäsenmailta perittävistä jäsenmaksuista.

EU:lla on edessään uusia haasteita, joihin tarvitaan lisää resursseja. Esimerkiksi pakolaiskysymykset ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvät asiat on kyettävä ratkaisemaan. EU:n on oltava vahva globaali toimija tai muutoin meitä koskevat päätökset sanellaan muualla.

Yhteistyöllä uusilla ja myös perinteisillä alueilla on mahdollista saavuttaa EU-lisä­arvoa, josta myös Suomi hyötyy. Tulevaisuuden EU tarvitseekin nykyistä suuremman budjetin.

MTK on esittänyt EU:n budjetin maksusitoumusten ylärajaksi 1,2 prosenttia. EU:n parlamentin linjaksi asiassa on muodostumassa 1,3 prosenttia.

Suomen hallituksen piirissä käyty keskustelu EU:n tulevasta roolista ja hallituksen tiukka asenne EU:n tulevaan budjettiin liittyen on kummallinen ja omien etujemme vastainen.

Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) osuus EU:n budjetista on noin 38 prosenttia. Jäsenmaiden bruttokansantulosta EU:n maatalouspolitiikan osuus rahoituskehyksessä oli siten alle 0,4 prosenttia.

Suomen maatalouden EU:n budjetista saamat cap-tuet olivat vuonna 2016 yhteensä 527 miljoonaa euroa ja maaseudun kehittämisvarat noin 340 miljoonaa euroa.

Suomen maatalouden tulevien toimintaedellytysten näkökulmasta EU:n budjetti­päätöksillä on ratkaisevan suuri merkitys. Maaseudun kehittämisvarat ovat perinteisesti olleet Suomelle tärkeä erilliskysymys EU:n rahoituskehyspäätöksissä ja ne ovat sitä varmasti myös jatkossa.

EU:n yhteinen maatalous­politiikka on myös suurten haasteiden edessä. Kyetäkseen vastaamaan sille asetettaviin uusiin ja myös entisiin tavoitteisiin EU:n maatalouspolitiikka tarvitsee vahvan budjetin myös jatkossa. Leikkausvaraa nykyisestä ei ole.

Britannian eron aiheuttama aukko EU:n budjettiin on merkittävä. Britannian eron brutto­vaikutus EU:n budjettiin (20 miljardia) on 12–13 prosenttia ja nettovaikutus (12 miljardia) eli 7,6 prosenttia.

Suomen hallitus on linjannut, että Britannian jättämä aukko otetaan täysimääräisesti huomioon rahoituskehyksen kokonaistasossa. Suomalaisen viljelijän näkökulmasta kyseinen linjaus on erittäin huolestuttavana.

Mikäli EU:n budjetti pienenee ja samaan aikaan EU:n on panostettava uusiin haasteisiin, on vaarana se, että maksumieheksi joutuu suurelta osin suomalainen viljelijä.