Innovaatioautomaatteja ei ole

Mikäköhän on innovaatio?

Niitä kuulemma tarvittaisiin hirveästi. Etenkin Suomessa, ja mielellään mahdollisimman nopeasti.

Olen aina ajatellut, että innovaatiolla tarkoitetaan jotain uutta ideaa tai keksintöä, joka kääntää ajatusmalleja ylösalaisin.

Se on jotain sellaista, jonka nähdessään lyö päätään ja miettii, että tietenkin, noinhan se kannattaa nyt tehdä.

Uusi tekniikka, kekseliäisyys ja rohkeus kohtaavat harvoin. Kun innovaatio kuitenkin syntyy jollekin alalle, se yleensä mullistaa sen kokonaan.

Kokoomuspääministeri Alexander Stubb korosti puolueen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa innovaatioiden merkitystä. Televisiossa hän antoi jopa kärsivältä kuulostavalla äänellä ilmoituksen:

”Ei saa leikata koulutuksesta, tutkimuksesta tai innovaatioista. Ei saa leikata uuden luomisesta.”

Puolustaessaan innovaatioita pääministerin ilme oli sama kuin lapsella, kun isoveli on juuri uhannut vetää perheen hamsterin vessanpöntöstä.

Osalle päättäjistä innovaatiot ovat kuin jonkinlainen toteemieläin, jonka nimeä hoetaan menestyksen takaamiseksi. Nykyään käsite innovaatiosta on menettänyt loistonsa ja harvinaisuutensa.

Talouslehti Forbes julkaisee maailman 100 innovatiivisimman yrityksen listaa. Listauksessa innovatiivisuutta mitataan laskemalla eroavaisuuksia yrityksen markkina-arvon ja eri toiminnoista syntyvien rahavirtojen välillä.

Forbesin mittaus perustuu siis sijoittajien arvaukseen siitä, kuinka hyvin yritys kasvattaa itseään. Ei kovin innovatiivista.

Työhakemuksia kirjoittaessaan ihmiset naputtelevat toiveikkaina kuvauksia itsestään innovatiivisina tiimipelaajina.

Toki jokainen yritys haluaisi työntekijän, jonka ominaisuuksiin voi lukea oikean innovatiivisuuden. Innovatiivisuutta ei kuitenkaan voi kukaan luvata.

Sehän tarkoittaisi, että palkattava ihan perusluonteeltaan sattuu suoltamaan parempia tapoja tehdä asioita, ja että hän joka toinen päivä muuttaa koko yrityksen toimialan.

Nyt työntekijän innovatiivisuudella tunnutaan tarkoittavan vain sitä, ettei tehdä asioita ihan niin, kuin ne on ennen tehty. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asia tehtäisiin paremmin.

Nykyajan innovaatiomies pukee ylleen hupparin kauluspaidan sijaan, pitää toimistossa sisätossuja ja tarjoaa palaverissa laittikokista. Sokeri on jotenkin niin vanhanaikaista.

Innovaatiomiehellä voi olla paljon erilaisia ideoita, mutta hän ei toteuta niistä mitään. Tavanomaisen hyvän työn sijaan hän haluaa osua napakymppiin ja tehdä jonkin merkittävän mullistuksen.

Tähän innovaatiomies tarvitsee yhteiskunnan apua. Hänet on koulutettu kauppiksessa tai teknillisessä korkeakoulussa ilmaiseksi, mutta tämä ei tietenkään ole tarpeeksi.

Innovatiiviseksi työntekijäksi itseään mainostanut innovaatiomies tarvitsee innovaatiotukea. Häntä on tuettava, sillä kun innovaatiomiehen yritykseen laittaa rahaa, sieltä tulee innovaatioita ulos.

On selvää, että korkeakoulut ja tutkijat tarvitsevat rahaa. He tekevät aloillaan tutkimusta, jolla he eivät itse välttämättä rikastu, mutta joka voi parantaa ihmisten elämää yllättävilläkin tavoilla.

Innovaation tukeminen onkin monimutkaisempaa. Edes Forbes ei mittaustavoillaan vakuuta lukijoitaan siitä, että lehti tietäisi, miten innovaation tunnistaa.

Innovaatiotuet voivat antaa joillekin yrityksille kauan toivotun mahdollisuuden viedä eteenpäin omaa uutta ideaa, johon ei aiemmin ollut mahdollisuutta.

Tuet voivat myös mennä innovaatiomiehille. He puhuvat ja pyörittelevät iskulauseita, vaikka heillä ei ole alunperinkään ollut mitään innovaatiota, jota tukea.

Innovaatiot ovat harvinaisia asioita, eikä kukaan tämän tiedostava kuvaile itseään innovatiiviseksi.

Jos ollaan rehellisiä, niin koulutuksesta ja tuista huolimatta ei ole mitään syytä sille, miksi jokin innovaatio syntyisi juuri Suomessa. Se syntyy siellä, missä on se ihminen jonka päähän idea pulpahtaa. Raha ei takaa ideaa, vaikka auttaa kehittämistä.

Aina pelkästä hyvästä ideasta ei tule innovaatiota, mutta niitä innovaatioita ei tule ollenkaan ilman hyviä ideoita. Jos ollaan rehellisiä, niin ei ole mitään syytä sille, miksi jokin innovaatio ei syntyisi juuri Suomessa.