Värisokea näkökulma vääristää todellisuutta

Väitteitä siitä, että kaupungit elättäisivät maaseudun, putkahtelee nyt esiin eri puolilta. Erilaiset tieto-, kauno- ja luulokirjailijat unohtavat argumenteissaan ne osuudet totuuksista, jotka eivät tue heidän omia pinnallisiakin oletuksiaan.

Luin muutama päivä sitten yleensä hyvin perusteltuja ja terveitä mielipiteitä esittävän A-P. Pietilän väitteen Länsiväylässä. Pietilä väittää hänkin, että kaupungit elättävät maaseudun.

Perusteluna hän käyttää sitä, että kaupungeissa ja niiden kehysalueilla asuu 70 prosenttia suomalaisista ja maaseudulla kuusi prosenttia. 24 prosenttia kansasta katosi tässä yhtälössä, ehkäpä vain pikku virheen takia.

Pietilän mukaan kokonais­tuotannosta syntyy 75 prosenttia kaupunkialueilla. Pietilä ei kerro sitä että tämä 75 prosenttia pitää sisällään paljon palvelutuotantoa ja yhteiskunnan verovaroilla kustannettavaa julkista tuotantoa, joka on rahoitettava yksityis­sektorin tuottavuudella. Samoin maaseudulla toimivien ja maaseutua tarvitsevien suurten yritysten pääkonttorit sijaitsevat kaupungeissa, joten niiden tuotanto on laskettu kaupunkien piikkiin.

Pietilä kauhistelee maa­taloudelle jaettavaa suoraa tukea, joka on noin kaksi miljardia euroa. Muut maat tukevat myös maatalouttaan.

Mikäli Suomessa tuen maksaminen loppuisi, söisimme vain tuontiruokaa, koska kauppa ostaa mistä halvemmalla saa. Silloin se ostaisi ulkomaalaisten tukemaa halvempaa ruokaa.

Voimme verrata tuota kahta miljardia pääasiassa kaupunkien asukkaiden saamiin asumistukiin, jotka myös ovat kaksi miljardia. Puntit ovat siis nyt tasan?

Lisätään siihen vielä teollisuuden saamat tuet ja voimme todeta kaupunkien, eri yhtiöiden pääkonttoreineen, saavan enemmän tukia kuin maaseudun. Lisäksi maaseudulla työllisyys on paljon paremmalla tolalla kuin esimerkiksi Uudellamaalla, saati pääkaupunkiseudulla, joihin kuluu suurin osa vuosittaisesta viiden miljardin työttömyyttä hoitavasta potista.

Erilaisia lukuja heittelemällä on mahdollista värittää saavuttamatonta viimeistä totuutta vielä saavuttamattomammaksi. Kirjoittajien asenteet ja luulot ovat usein enemmän esillä kuin asiat.

Väitteet kaupunkien ylivoimaisuudesta maaseutuun nähden ovat älyttömiä. Kummatkin tarvitsevat toinen toistaan.