TTIP tulee, oletko valmis?

EU:n ja Yhdysvaltojen välinen vapaakauppasopimus TTIP joko pelastaa Euroopan talouden tai tuhoaa demokratian. Suurin piirtein tällaiset ovat mielipiteiden ääripäät.

TTIP-uskovaiset julistavat väistämätöntä menestystarinaa, joka avaa pienille ja keskisuurille (pk) yrityksille pääsyn loputtoman suurille markkinoille. Kovimpien vastustajien mielestä USA:n saastuneeseen verrattava ruoka syrjäyttää eurooppalaisen puhtaan tuotannon. Investointisuojaa vahtiva välimiesoikeus korvaa parlamentit lakien säätäjänä.

Keskustelu ei ole kovin rakentavaa, sillä neuvotteluista löytyy paljon järkevämpää ja todennäköisempää välimaastoa.

Huomiota kannattaa kiinnittää nimenomaan sanaan neuvottelu. Se tarkoittaa, että kaikesta voidaan sopia, mutta kaikelle on hinta. EU voi pitää kiinni vaatimuksistaan, mutta USA haluaa jotain tilalle.

Tähän saakka EU on ollut avoimempi kertomaan tavoitteistaan. Esimerkiksi hormonien käyttämistä lihan tuotannossa EU ei tule hyväksymään. Se on linjattu EU:n neuvottelijaa kauppakomissaari Cecilia Malmströmiä sitovassa mandaatissa.

Se tarkoittaa, ettei esimerkiksi maataloustuotteiden kauppa lopulta ole täysin vapaata. Millä ehdoilla sitä lopulta käydään, on neuvoteltavissa.

Lopulta neuvotteluhuoneessa on EU:n puolella pöytää Cecilia Malmström. Hän on selvästi pätevä, hän kuuntelee, perustelee ja ennen kaikkea pyrkii vastaamaan kysymyksiin. Kaikki komissaarit eivät näin tee.

Esimerkiksi maatalouskomissaari Phil Hogan sanoo paljon vähemmän, vaikka puhuukin enemmän. Jos neuvottelija toimisi Hoganin tavoin, huoli neuvotteluiden avoimuudesta olisi huomattavasti suurempi.

Malmström kuitenkin vain neuvottelee, ei päätä sopimuksesta. Siitä päättävät Euroopan parlamentti ja jäsenmaat, joiden kallistuskulmia Malmström joutuu koko ajan mittaamaan.

Kuulemma Malmström ymmärtää Pohjoismaiden realismin paremmin kuin edeltäjänsä belgialainen Karel De Gucht. Malmströmin ruotsalaisuus on Suomen etu esimerkiksi maatalousneuvotteluissa.

Suomelle on tärkeää, että pohjoismaisen puhtaan ja innovatiivisen ruuan vieminen saisi enemmän huomiota. Nyt neuvotteluiden lähtökohta on vanhojen eteläeurooppalaisten alueellisten tuotteiden suojaamisessa. Käytännössä se on brändien suojaamista, eikä Suomessa sellaisia alkuperäsuojan saaneita brändejä juuri ole.

TTIP-uskovaisten mukaan sopimus hyödyttää Suomen kansantaloutta sekä pk-yrityksiä. Hyödyt ja haitat on kuitenkin kuitattu liian kevyesti.

Suomessa on PK-yrityksiä kaikilla mahdollisilla toimialoilla, ja TTIP lopulta sekä avaa uusia että sulkee nykyisiä ovia. Mitkä toimialat hyötyvät ja mitkä kärsivät, ei ole tiedossa. Ei myöskään ole tiedossa, millä ehdoilla TTIP hyödyntää mahdollisimman suurta osaa yrityksistä. Se kuitenkin jo tiedetään, että ellei Pohjois-Euroopan etuja maataloudessa oteta huomioon paremmin, odotukset Suomen ruokaviennin kasvusta kuivuvat.

Sopimuksesta kannattaa neuvotella, sillä oikea kysymys ei ole, tuleeko sopimusta vai ei. Se tulee.

Oikeita kysymyksiä ovat: Millä ehdoilla sopimuksesta tulee hyvä? Mikä on vaatimusten, kuten USA:n haluaman investointisuojan ja EU:n edellyttämän ruokaturvan, painoarvo? Miten investointisuojan saa pois?

Investointisuojasta sovitaan viimeiseksi, joten matkan varrella voidaan vaikuttaa sen hintaan.

TTIP:n lopputulos riippuu neuvottelijoiden kyvyistä. Neuvottelijat eivät ole kansalaisten, järjestöjen tai poliitikkojen viestien ulkopuolella. Siitä on jo esimerkki, sillä kansalaispainostuksen ansiosta neuvotteluiden avoimuutta on lisätty.

Nyt kansalaistyö kuitenkin keskittyy vastustamaan sopimusta ylipäätään, kun mielenkiinnon pitäisi kohdistua sopimuksen sisältöön. Vastustaminen on vaivan haaskausta, sillä se ei tuota käyttökelpoisia vastauksia oleellisiin kysymyksiin. Vastustamalla tieto sisällöstä ei lisäänny, ja se tukee vahvemman, eli neuvottelijoiden, asemaa.

Jos lopulta tullaan johtopäätökseen, että TTIP:stä ei saada millään ehdoilla hyvää, aletaan sitten vastustaa sitä. Siihen saakka yritetään avata sopimuksen sisältöä pala kerrallaan.