Veronmaksajien miljardit jälleen sumun peitossa
EU-tukia valuu hämäräperäisille vaikuttajajärjestöille. Epämääräisyys ja läpinäkyvyyden puute ruokkivat epäluottamusta ja heikentävät demokratian toimivuutta, kirjoittaa Petri Sarvamaa kolumnissaan.
EU:n kansalaisjärjestöille jakamat tuet eivät ole niin läpinäkyviä kuin niiden pitäisi olla. Liikaa jää sumuverhon peittoon. Kuva: Kimmo Haimi25.4.202509:30
Vieläkö muistat Qatargaten? Euroopan parlamenttia vuonna 2022 ravistellut korruptioskandaali paljasti vakavia puutteita EU-instituutioiden eettisissä rakenteissa ja nosti korruptiontorjunnan hetkeksi valokeilaan.
Vyyhdin ytimessä oli epäselvä rahankäyttö ja vaikuttamistoiminta, jonka juuret ulottuivat hämärien lahjoitusten ja rehellisiksi kuviteltujen kansalaisjärjestöjen kautta aivan EU-politiikan ytimeen.
Sama kaiku kuuluu nyt toisaalla.
EU:n tilintarkastajien tuore katsaus vuosien 2021–2023 aikana myönnettyihin 7,4 miljardin euron kansalaisjärjestötukiin osoittaa, että julkista rahaa myönnettiin ilman täyttä tietoa toimijoiden taustoista ja toiminnan päämääristä.
Tilaa luotiin siis jälleen epämääräiselle vaikuttamiselle, jonka motiivit jäävät tavallisilta veronmaksajilta täysin sumuverhon peittoon.
Ongelmien ytimessä on EU:n kansalaisjärjestöille asettama häilyvä määritelmä. Lähes kuka tahansa voi nimittäin perustaa järjestön.
Näin tuen saajina esiintyy myös valtion ohjauksessa toimivia tutkimuslaitoksia ja muita tahoja, joiden riippumattomuuden voi vähintäänkin kyseenalaistaa.
Huolestuttavaa on, ettei edes kansalaisjärjestöjen taustalla toimivia muita rahoittajia ole aina tunnistettu. Tätä voi pitää komission puolelta lähes avoimena kutsuna väärinkäytöksille.
Ongelmien ytimessä on EU:n kansalaisjärjestöille asettama häilyvä määritelmä. Lähes kuka tahansa voi nimittäin perustaa järjestön.
Valvonnassa on tosiaan ongelmia. Komissio ei esimerkiksi systemaattisesti seurannut rahoitettujen järjestöjen toimintaa poliittisen vaikuttamisen näkökulmasta.
On siis mahdollisesti syntynyt järkevän varainkäytön kannalta nurinkurisia tilanteita, joissa EU itse rahoittaa kansalaisjärjestöjä, jotka sitten lobbaavat EU-instituutioiden toimintaa.
On muistettava, että aina kun julkista rahaa käytetään hämärästi tai sitä päätyy väärään kohteeseen, joku häviää. Tällä kertaa hinnan maksavat paitsi veronmaksajat, myös ne aidosti riippumattomat kansalaisjärjestöt, joilla on tärkeä ja arvokas rooli eri puolilla Eurooppaa.
Mitä enemmän kentällä on näennäisjärjestöjä ja epäselviä rahoitusketjuja, sitä vähemmän tilaa jää niille, jotka tekevät yhteiskunnallisesti merkittävää työtä rehellisesti ja sääntöjä noudattaen.
Nykyisen kaltainen epämääräisyys ruokkii epäluottamusta. Ilman selkeitä sääntöjä ja tiukkaa valvontaa voi EU:n tukemasta kansalaisyhteiskunnasta muodostua juuri sellainen kokonaisuus, mitä sen ei pitäisi olla: sumuinen, etäinen ja suorastaan epädemokraattinen.
On aika hälventää sumuverho. Komission on nyt yhdessä jäsenmaiden kanssa varmistettava se, että kansalaisjärjestötukien ympärillä vallitsevat jatkossa reilut ja läpinäkyvät pelisäännöt.
Vain siten voidaan varmistaa, että veronmaksajien miljardit palvelevat demokraattista yhteiskuntaamme – eivät sen hämäriä vastavoimia.
Kolumnin kirjoittaja on Suomen jäsen Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
