Älä tavoittele lähimmäisen tukioikeuksia
19.7.202102:00
Raiviopeltojen tukioikeuskeskustelu kevään ja kesän aikana on voinut helposti tuntua modernin ajan murheelta ja erittäin byrokraattiselta. Siinä keskustellaan kuitenkin syvällisistä moraalikysymyksistä ja ollaan perimmäisten asioiden ytimessä.
Kenellä on oikeus lisätä peltoalaansa, millä tavalla ja millaisin ehdoin? Onko maatilan kehittäminen tai kehittämättä jättäminen muilta pois? Kuinka paljon maatilan historia saa sanella tilan nykyistä kehitystä? Mikä on hyväksyttävää ja tukemisen arvoista maan käyttöä?
Keskustelussa lienee jotain samaa, mistä ihmiset ovat keskenään linjauksia hakeneet jo vuosituhansia sitten. Tuskin ilman perusteita on aikoinaan kivitauluun syntynyt käskyä, jossa muun muassa kehotetaan olemaan tavoittelematta lähimmäisen karjaa.
Pitäisikö tuo käsky päivittää nykypäivään lisäämällä jatkoksi: Älä tavoittele lähimmäisesi tukioikeuksia tai lohkokohtaista korvauskelpoisuutta.
Vastapuolen moraalia on kyseenalaistettu raiviopeltojen tukikysymyksessä molemmin puolin.
Tukioikeutta vaativat perustelevat, että ruuantuotannon tärkeys vaatii tuen kaikille pelloille, olipa pelto ollut viljelyssä vuosisatoja tai vasta ensimmäistä kesää. Raiviot nähdään myös nuorille viljelijöille keinoksi kehittää tilaa.
Tukien laajentamista vastustavien mielestä on epäreilua, että osa viljelijöistä vaatii omaa bisnestään kasvattaessaan muita viljelijöitä yhteisvastuulla pienentämään kaikkien tukia raivioiden hyväksi. Tilanne nähdään kuin kesken lautapelin osa pelaajista heittäisi laudalle uusia merkkejä.
On hankala yhtälö päättää kuka saa laajentaa toimintaansa, kun maailma on rajallinen ja rahaa on rajallisesti. Myös ruuan kysyntä on rajallinen ja se näkyy kaikille tuottajahinnoissa.
Jos kovasta halusta huolimatta ei pysty tilaansa laajentamaan, kannattaa lohdutuksena muistaa, että huonosti kannattavasta pienestä tilasta ei laajentamalla automaattisesti tule hyvin kannattavaa suurta tilaa. Ehkä todennäköisemmin siitä tulee huonosti kannattava suuri tila. Ja pahimmillaan omistajalle velkavankeus ja jaksamisongelma.
Moraalikeskustelua on käyty useampi vuosi myös siitä, mitä pelloilla ylipäätään pitäisi tuottaa. Luonnonhoitopeltoja ja suojavyöhykkeitä on mollattu hömppäheiniksi. Jos nekin pellot olisivat koko ajan tuotannossa, olisivat tuottajahinnat todennäköisesti olleet viime vuosina vieläkin matalammat.
On erittäin hyvä, että moraalikysymyksiä pohditaan ja jokainen viljelijä haluaa oikeudenmukaisuutta. Sen lisäksi on syytä pohtia talouskysymyksiä. Kannattaako itse yksin laajentaa, vai olisiko kustannustehokkaampaa tehdä tilojen välistä yhteistyötä? Moni sitä jo tekee, mutta käyttämättömiä mahdollisuuksia on varmasti vielä paljon.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) ja MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila ovat MT:n haastatteluissa todenneet, että raiviotilanteeseen haetaan kompromissi, jossa raivioiden tukien kannattajat sekä vastustajat eivät kummatkaan täysin saa sitä, mitä hakevat.
Kompromissi tuntuu tässä tilanteessa järkevältä. On parempi miettiä koko systeemiä osittain uusiksi kuin vain joko laajentaa vanha järjestelmä koskemaan myös raivioita tai jättää raiviot täysin ulkopuolelle. Samalla päättäjien täytyy suoraan sanoa, mikä on tulevaisuudessa raivattavien peltojen kohtalo. Tätä samaa souvia tuskin kannattaa taas 10 vuoden päästä käydä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
