Vapaaehtoisia palokuntia ei saa ajaa alas

Artikkelissa ”Halutaanko vapaaehtoistoiminta lopettaa” (MT 29.12.) Ritva Pihlaja kirjoitti hyvin vapaaehtoisten palokuntien toiminnasta maaseudulla.

Ensihoidon järjestämisvastuun siirtyminen sairaanhoitopiireille on vaikuttanut ensivastepalveluiden tilaukseen pelastuslaitoksilta. Sairaanhoitopiirien uusissa ensihoidon hälytysohjeissa palokuntien ensivastetta ei lähetetä hätätilanteisiin yhtä usein ambulanssin kanssa kuin aikaisemmin. Pyritään säästöihin.

On vaara, että syntyy osaoptimointia kahden organisaation välillä, joiden molempien kustannukset kunnat kuitenkin maksavat. Pitää vaatia kansalaisten kannalta toimivaa kokonaisuutta.

Ensivastejärjestelmän kehitys 2000-luvun alussa lisäsi turvaa hätätilanteisiin maaseudulla. Hätätilanteisiin lukeutuvat muun muassa peruselintoimintojen häiriöt, joissa avun saapumiseen kuluneella ajalla on ratkaiseva osuus hoidon vasteeseen.

Lähin ambulanssi on maaseudulla yleensä kymmenien kilometrien päässä ja usein paikallinen palokunta saavuttaa potilaan nopeammin kuin ambulanssi. Peruselintoimintoja turvaava hoito ja asianmukainen rauhoittelu helpottavat potilaan oloa, kunnes ambulanssi ehtii paikalle.

Ensivasteella on ollut hätätilanteiden hoitoon hyvä peruskoulutus ja vuosittaiset kertauskoulutukset. Tällä osaamisella ensivaste on pystynyt auttamaan monia potilaita hätätilanteessa. Nyt kuitenkin hälytysten väheneminen heikentää vapaaehtoisen palokuntalaisten rutiinia toimia hätätilanteissa. Hyvätkään harjoitukset eivät vastaa toimintaa tositilanteessa, joka poikkeaa yleensä aina harjoitusympäristöstä.

Palo- ja pelastustoimen tehtävät hoidetaan maaseudulla vpk:n tai puolivakinaisen palokunnan toimesta. Molemmissa toimintamalleissa osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja vakinaisesti palkattua henkilöstöä on hyvin vähän.

Palokuntayhdistykset järjestävät myös nuoriso-, nais- ja veteraanitoimintaa sekä hankkivat varoja talkootyöllä.

Vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan on vaikea saada nykypäivänä uusia tulijoita ja aktiivisen toiminnan hiipuessa vapaaehtoisen toimijan auttajan liekki sammuu.

Palokuntatoiminnoilla on suuri merkitys maaseudulla, älkäämme ajako alas tätä toimintaa!