Moraali tuhoaa viljelijät
Tuure Kiviranta: Viljelijöillä moraali on liian korkealla. Kaupalla ja teollisuudella sitä ei välillä näytä olevan yhtään.28.9.201602:00
Suomalaisessa ruokaketjussa moraali jakaantuu epätasaisesti.
Viljelijöillä moraali on liian korkealla. Kaupalla ja teollisuudella sitä ei välillä näytä olevan yhtään. Lainsäätäjillä moraali on erittäin korkealla, kun lakia kirjoitetaan, mutta hintalappujen tullessa esiin se katoaa.
Viljelijöillä on kova halu tuottaa ruokaa, vaikka tappiolla. Moni kokee edelleen maatilan tärkeimmäksi tavoitteeksi ruuantuotannon. Yleensä kuitenkin yrityksen tarkoitus on tuottaa omistajalle voittoa tai edes kohtuullinen palkka.
Viime aikoina MT:n uutisissa on kerrottu muun muassa, että Suomen suurimmalla tilalla, jolla on yli tuhat hehtaaria viljelyssä, pelkkä viljanviljely ei elätä, vaan sen lisäksi tarvitaan koneurakointia. 16 hehtaarin pientilallinen taas kertoi, ettei laske ollenkaan kannattavuutta, vaan viljelee elämäntapana ja käy tilan ulkopuolella töissä. Sadan hehtaarin viljatilaansa Li Anderssonille esitellyt isäntä kertoi turvautuvansa välillä puolison palkkaan.
Mittakaava näillä tiloilla vaihtelee, mutta ongelmat ovat ihan samat. Ruokaa tuotetaan harrastuksena. Ei edes talkoilla, sillä talkootyöstä ei koidu itselle kustannuksia. Harrastus taas syö rahaa.
Viljelijöille on kunnia-asia pitää pellot puhtaina rikkaruohoista ja tuottaa mahdollisimman suuri sato, vaikka taloudellisesti se ei aina paras ratkaisu olisikaan.
Saatetaan jopa laskea, että niin sanotut hömppäheinät kannattaisivat paremmin, mutta moraali ei anna myöten. Sen sijaan jatketaan entiseen rataan viljan tuottamista, vaikka sen hinta on alle tuotantokustannusten, jolloin ostajan pitäisi maksaa siitä melkeinpä lahjaveroa.
Jos periaatteet ja kova moraali haukkaavat osan viljelijöiden tilipussista, samaa ongelmaa ei sentään ole elintarviketeollisuudella. Ainakaan isoilla toimijoilla. Tuontiraaka-aineita käytetään surutta ja tuotantoa voidaan siirtää alempien sääntöjen ja kustannusten maihin.
Raisio ei onnistunut löytämään Suomesta maitoa rahkaansa, vaikka meijerit ovat laskeneet hintaa ylituotannon takia. Virosta maitoa vielä Raisiolle löytyi. Valio taas ei löytänyt Suomesta naudanlihaa, vaikka luulisi yrityksellä joitakin kontakteja kotimaisiin nautatiloihin olevan.
Kauppiaatkaan eivät uniaan menetä moraaliongelmia pohtiessa. Puheissa ja lehtijutuissa vannotaan kotimaisuuden ja avoimuuden nimiin, mutta kaupassa voidaan myydä tuontiruokaa kotimaiselta kuulostavalla nimellä.
Poliitikoilla on kova moraali, kun lakeja säädetään. Suomessa pitää olla aina vähän tiukemmat säännöt kuin muualla. Kuulostaa hyvältä. Ollaan parempia kuin muut. Ongelma tulee siinä, että säännöt maksavat. Kun hintalappu lävähtää esiin, poliitikko unohtaa moraalin ja ostaa halvinta. Halvin ei kuitenkaan täytä poliitikon laatimia sääntöjä.
Maatalouden kannattavuusongelmat ja kaupan valta suhteessa tuottajiin ovat yleismaailmallisia. Löytyisikö ratkaisu viljelijöiden kansainvälisestä yhteistyöstä? Sovittaisiin, että puhalletaan yhteen hiileen. Ei itse tuoteta hankaluuksia toisten maiden viljelijöille. Muistetaan kohtuus ja maalaisjärki suuruudenhulluuden sijaan. Ei anneta kaupan ja teollisuuden juoksuttaa.
Maailman viljelijäjärjestö WFO kokoontuu ensi kesänä Suomessa. Tässä olisi suomalaisilla viljelijöillä ja MTK:lla näytönpaikka. Jutellaanko kokouksessa niitä näitä, vai lähdetäänkö itse ratkomaan lopulta ongelmat, joita poliitikot, kauppa ja teollisuus eivät viljelijöiden puolesta ratkaise?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
