Metsänomistajat ja mökkiläiset

Marja Tolonen metsänomistajien ja mökkiläisten ristiriidoista hakkuutapauksissa (MT 21.8). Hän peräänkuulutti ratkaisuja tähän ongelmaan. Tässä pari ratkaisua.

Kun kyseessä on niin kutsuttu hakkuukypsä metsä, on vielä mahdollista harkita siirtymistä jatkuvaan kasvatukseen. Varsinkin, jos metsä on yhden puulajin tasaikäisen, alaharvennetun metsän sijaan luonnollista tietä kasvanut luonnonmetsän tyyppinen.

Itsellämme on hakkuuiässä olevaa kuusivaltaista metsää. Haluamme sen säilyvän itsellämme virkistyskäytössä ja myös naapurit voivat siellä saada metsäelämyksiä. Kyseeseen tulee erilaiset väljennys- ja poimintahakkuut. Hakkuiden tulisi tuoda riittävästi valoa jo siellä olemassa olevalle tai synty­välle uudelle taimikasvustolle. Kasvua voi lisätä istuttamalla joitain määriä uusiakin taimia.

Siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen vaatii aikaperspektiivin muuttamista toiseen asentoon. Heti kerralla ei vanhasta metsästä saa eri-ikäis- ja erilajirakenteista, vaan se vaatii vuosikymmenten työn. Ensin toimenpiteitä osalle metsää, jonkin vuoden päässä taas toiseen osaan ja niin edelleen. Joka kerta kuittaa muhkeahkon tilin, kun korjattava puu on tukkipuuta.

Jos epäilee juurikäävän olevan esteenä jatkuvalle kasvatukselle, niin siihenkin on konsti. Jos kaadon yhteydessä löytyy juurikääpää, kannattaa silloin kaataa tautisen puun ympäriltä kehässä toisia puita kunnes kääpää ei enää esiinny.

Toinen konsti on, jos kyse on todellakin paljon luontoarvoja sisältävästä vanhasta metsästä, tarjota ympäristötukisopimukseen. Metsäkeskuksen kanssa voi solmia 10 vuoden määräaikaisen ympäristötukisopimuksen. Näin olemme tehneet osalla metsäämme. Sopimusta voi jatkaa 10 vuodella. Korvaukset näistä ovat ihan kelvolliset.

Kummassakaan tapauksessa ei metsänomistaja menetä taloudellisesti. Jatkuvaan kasvatukseen siirryttäessä on hyväksyttävä, että puun myynti­tulo syntyy jatkuvana virtana seuraavien kymmenien vuosien aikana eikä kertarysäyksellä kuten aukoksi hakattaessa. Toisaalta ei tarvitse odottaa 70 vuotta seuraavaa puutiliä.

Jatkuvassa kasvatuksessa myydään kalliimpaa tukkipuuta eikä sellupuuta, kuten istutusmetsien harvennuksissa.

Siirtyminen jatkuvaan kasva­tukseen vaatii aikaperspektiivin muuttamista toiseen asentoon.