Verotuksen perustuttava todellisiin tuloihin ja menoihin

MT:ssä 4.6. Matti Kärkkäinen vaati poistamaan metsävähennyksen. Hän kuitenkin unohti merkittävän asian.

1980-luvun lopulla oli metsätilojen kauppa säännösteltyä eli naapureilla oli etuosto-oikeus. Siihen aikaan metsätilojen hinnat eivät olleet kohtuuttomia, silloin oli kannattavaa ostaa lisämetsää.

Nykyään hinnat ovat korkeita ja ne ostavat, joilla on raha olemassa, millä sen ostaa. Tosin niihin lakeihin ei ole paluuta, ja nyt toimitaan markkinatalouden mukaan.

Metsäverotuksen tulee perustua todellisiin tuloihin ja menoihin. Veroa maksetaan vasta mahdollisesti syntyneestä voitosta. Tästä periaatteesta tulee pitää kiinni. Mitään metsätilamaksua, tai kiinteistö- tai pinta-alaan perustuvaa veroa ei tule hyväksyä. Metsänomistajia tulee kannustaa hoitamaan ja käyttämään metsiään.

On selvää, että esimerkiksi 30 hehtaarin metsäpinta-alalta tulee harvemmin puuta myyntiin kuin sadan tai jopa 1500 hehtaarin. Pitää hyväksyä se, että puu kasvaa taimesta tukiksi 70–100 vuotta. Sen pitää olla selvää myös puuta jalostaville yrityksille.

Metsätilojen kokoa on kasvatettava. Siihen ei kannusta se, että vero perustuisi pinta-alaan. Metsävähennys on hyvä tapa keventää verotusta, se osittain kannustaa ostamaan lisää metsää.

Metsäteollisuus on ilahduttavasti investoinut. Muun muassa Äänekoskelle suunniteltu biojalostamo on tervetullut uutinen.

Toivottavasti on panostettu tuotekehitykseen riittävästi, ettei käy niin, että esimerkiksi 15 vuoden päästä ei olekaan sellulle markkinoita. Muitakin jalosteita, esimerkiksi liikennepolttoaineita, pitäisi tehdä kannattavasti.

Metsäteollisuudesta on mahdollisuus tulla Suomelle uusi ”Nokia”, kun vain huolehditaan tuotekehityksestä eikä teollisuus jää paikoilleen.

Puumarkkinat kyllä toimivat. Kun on aitoa kysyntää, syntyy myös tarjontaa. Siihen ei tarvita mitään ”pakkoveroja”. Ei teollisuuskaan maksa veroa muusta kuin voitosta (yhteisövero 20 prosenttia) tai palkansaaja todellisten tulojen mukaan. Lisäksi palkansaajien palkat sovitaan, niitä eivät määrää markkinat. Miksi metsät olisivat vallitsevasta käytännöstä poikkeus?