Muistot johtavat harhaan
19.1.202201:00
Ennen kaikki oli paremmin, on yksi lempilausahduksistani. Se lausutaan hieman sarkastisesti, mutta nostalgisesti.
Menneiden aikojen muistelu muistuttaa omasta vanhentumisesta. Nuorena muistellaan korkeintaan edellisen viikonlopun tapahtumia, ei sen vanhempia.
Muistelu on ihanaa, välillä lähes yhtä vastustamatonta kuin seireenien kutsu, ja siksi niin vaarallista.
Kreikkalainen tarusankari Odysseus suojautui seireeneiltä ja laittoi miehistölleen vahaa korviin. Itse hän halusi kuulla laulua, joten hänet piti sitoa mastoon.
Aluevaalien ehdokaslistoja selatessa en ole voinut välttyä ajattelemasta eri asemissa olevien päätöksentekijöiden ikää ja sen vaikutuksia päätöksentekoon.
Iän karttuminen ei ole huono asia, päinvastoin, parhaimmillaan se parantaa ja syventää sekä näkemystä että osaamista. Mutta koska olen yllättänyt itseni, 43-vuotiaan ihmisen muistelemasta vanhoja aikoja ja vetämästä yhtäläisyysmerkkejä niiden ja nykyisyyden välille, on mahdollista, että joku muukin tekee niin.
Metsäalan opiskelijat ovat opinahjoista riippumatta reippaita ulkoilmaihmisiä, keräävät sieniä ja marjoja, monet harrastavat metsästystä, kulkevat aina reisitaskuhousuissa ja suhtautuvat metsien käyttömuodoista puuntuotantoon itsestään selvästi myötämielisesti.
Jotakuinkin tällaisia olivat omat opiskelukaverini sekä metsäkoulussa että yliopistossa. Niistä ajoista vain on kulunut jo yli 20 vuotta. Mutta muistot elävät ja vaikuttavat nykyiseen ajatteluuni.
Keskustelin viime viikolla henkilön kanssa, joka oli käynyt opettamassa metsätalousinsinööriopiskelijoita. Aiheena oli riistatalous ja ehdin todeta, että siitähän porukasta varmaan moni metsästi. Itse asiassa ei, kyllä metsäalan opiskelijat ovat muuttuneet, keskustelukumppani sanoi.
Vahaa korvissa, kuvainnollisesti, ja uteliaisuus sekä tiedon hankinta pitävät ihmisen ajan hermolla, tuoreena. Mitä enemmän teet päätöksiä itseäsi nuorempien asioista sitä tuoreempi sinun tulisi olla.
”Nykyään on kaikenlaisia diagnooseja ja kirjainyhdistelmiä vilkkaille lapsille. Kyllä ennen kaikki oli paremmin, opettajat saivat pitää kunnolla kuria, eikä tällaisia ongelmia ollut. Ja mikä niitä nuoria nyt niin masentaa, kyllä minun nuoruudessani kaikki oli vaikeampaa.”
Varmasti olet kuullut jonkun aikuisen ihmisen suusta tällaisia ajattelemattomia kommentteja. Oikeasti kaikkien pitäisi olla iloisia siitä, että lääketiede ja tiede ylipäätään kehittyvät. Erilaisissa oppimiseen ja käyttäytymiseen liittyvissä haasteissa osataan auttaa yhä varhaisemmassa vaiheessa ja paremmin. Jos vain on resursseja.
On surullista ja raadollista joutua kirjoittamaan, että yksinäisiä, uupuneita ja psyykkisesti oireilevia lapsia sekä nuoria osattaisiin myös auttaa todella hyvin, jos vain olisi resursseja.
Siksi hyvinvointialueiden valtuustojen valtuutetuilla ei ole varaa muistella omaa lapsuuttaan, omien keski-ikäisten lastensa lapsuutta tai koulu- ja opiskeluaikoja. Heidän on syytä olla tiukasti tietoisia nykymaailman menosta. Se on nimittäin koventunut niistä ajoista.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
