Kuva: Seppo Leinonen
Seppo Leinonen piirtää ja sanoittaa uhanalaistuvan hömötiaisen hädän ja vaelluskalan ahdingon – piirrokset ovat tuttuja myös retkeilyreittien opastauluista
Piirtäjä Seppo Leinosta mietityttää ennen kaikkea luonnon ja ihmisen suhde: ”Metsätalous on niin intensiivistä, että luonto on ahdingossa."
Linnut ja luonto ovat kiinnostaneet Seppo Leinosta pienestä pitäen. Kuva: Sanne Katainen13.3.202220:00
Retkeilyalueen opastaulussa myyrä, teeri tai koppakuoriainen saattaa tervehtiä kulkijaa ja kertoa retkeilyalueen säännöistä ja luonnosta. Viimeistään korona-aikana syntyneen ulkoiluinnostuksen myötä kyseiset hippiäiset ja öttiäiset ovat tulleet tutuiksi suomalaisille. Humoristiset, mutta biologisesti oikeaoppisesti piirretyt eläinhahmot ovat kuvittaja, pilapiirtäjä Seppo Leinosen käsialaa.
Leinosten tuvassa Orivedellä tuoksuu kahvi, leipä ja leivonnaiset. Pikkuleivät vihertävät, sillä niihin on upotettu oman pihamaan antimia. Varastossa on muun muassa erilaisia papuja koko talven tarpeisiin. Kasvispainotteisen ruokavalion ohella vihreästä elämäntyylistä kielivät puu-uunit, kompostoiva vessa, ilmalämpöpumppu, aurinkopaneelit katolla ja biokaasuauto.
Sepon ja hänen vaimonsa, toimittaja Auli Kilpeläisen kolmesta pojasta yksi, muusikko, on saapunut viettämään hiihtolomaa naisystävänsä kanssa. Seurue suuntaa pian ladulle, jonne Kilpeläinen pakkailee leipiä evääksi. Aurinko paistaa kirkkaasti ja ikkunan takana tiaiset ahkeroivat talipallolla.
Kaikesta huomaa, että piirtäjä tekee taustatyönsä perusteellisesti. Luontokirjoja, esitteitä, monisteita, muistiinpanoja ja luonnoksia on siellä täällä vinot pinot. Useammassa huoneessa kasvaa taimia kevään merkiksi.
Leinonen kertoo, että häneltä kuluu paljon aikaa tutkijoille soittelemiseen ja tiedon etsimiseen netistä.
”Tutkimuksia etsiessä tajuaa, miten paljon netistä löytyy kaikkea höpöäkin. Yhtäkkiä huomaa, että hups, miksi olen kissasivuilla tai lukemassa uuden dinosauruslajin löytymisestä”, Leinonen naurahtaa.
Iso osa työstä on luonnossa kuljeksimista ja mietiskelyä. Usein suunnittelussa auttaa vaimo.
”Kiistanalaisesta asiasta on tiedettävä paljon, eikä vain oltava jotain mieltä”, Leinonen tokaisee.
Monet hänen piirroksistaan ottavat vahvasti kantaa. Toistuvia aiheita ovat muun muassa turpeenkäyttö, vaelluskalojen ahdinko, luonnonvarojen tuhlaaminen ja vanhojen metsien hakkuut. Piirroksissa eläimet usein toruvat isojen firmojen pamppuja elinympäristöjensä tuhoamisesta.
Kuva: Seppo LeinonenLeinonen piirtää ensin käsin ja sitten tietokoneella. Työn määrä vaihtelee paljon. Tällä hetkellä tilauksia satelee tiuhaan, eikä kaikkea ehdi tehdä.
Työllistäjiä ovat niin kansainväliset järjestöt, kunnat, Metsähallituksen luontopalvelut kuin yrityksetkin. Mainoksia Leinonen ei tee, vaan tiedotusmateriaalia. Esimerkiksi jätehuoltofirmat ovat tilanneet huumorikuvituksia, joilla kierrätysoppi menee paremmin perille kuin tylsillä tekstimuotoisilla ohjeilla.
Korona-aikana vähemmälle jäänyt työn suola ja sokeri ovat kansainväliset kokoukset, joihin Leinonen on kutsuttu piirtämään pikakuvia ja kokoustunnelmia. Ihmisten tapaaminen on arvokasta vaihtelua kotona puurtamiselle.
”Saa helposti käsityksen, mitä maailmassa tapahtuu.”
Myös retkeilyreittejä kuvitettaessa kohteessa vietetään aikaa ja tutustutaan ihmisiin. Piirtäjää harvemmin kuitenkaan tunnistetaan ulkonäöltä.
”Onneksi. En haluaisi olla julkisuuden henkilö, joka ei saisi olla rauhassa.”
Piirtäjän ammatti Leinosella oli haaveissa jo lapsena, vaikkakin hän ajatteli, ettei sillä elä.
Piirustuspaperit Leinoselle järjestyivät Kajaanin paperitehtaalta, jossa isä työskenteli laitosmiehenä. Äiti puolestaan jakoi lehtiä. Lapsuuden kesiin kuului heinätöitä, lypsyä, voin kirnuamista ja kalastusta.
Vaimo Auli Kilpeläinen auttaa usein Seppo Leinosta töiden ideoinnissa ja tekstien muotoilussa. Nyt työn alla on Itämeri-aiheinen näyttely. Kuva: Sanne KatainenVielä ennen hiihtoreissua Leinonen ja Kilpeläinen avaavat Itämeren lajistoa käsittelevän luontokirjan. Sieltä ammennetaan aineksia Itämeren elämää ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia esittelevän näyttelyn kuvituksiin. Sopisikohan hiekkapohjalle monisukasmato? Entäpä katka? Kaloista vaihtoehtoja voisivat olla tokko, särki, neula ja niin edespäin.
Yhden sarjakuvan näkökulma on Itämerelle eksyneen delfiinin, joka tutustuu eri lajeihin ja kyselee, miksi meri on niin vähäsuolainen ja simpukat niin pieniä. ”Eihän tämä ole mikään meri.”
Lopuksi otus tiedustelee tutkijoilta, miten pussin perältä pääsee pois takaisin ”oikeille merille”.
Näyttelyn on määrä avautua Helsingin Luonnontieteellisessä keskusmuseossa toukokuussa.
Kuva: Seppo LeinonenLeinosta mietityttää ennen kaikkea luonnon ja ihmisen suhde.
”Metsätalous on niin intensiivistä, että luonto on ahdingossa. Hömötiainen uhanalaistuu lujaa vauhtia.”
Leinonen on opiskellut metsänhoitoa yliopistossa gradua vaille maisteriksi. Opintojen lopulla hänestä alkoi tuntua, ettei ala olekaan oikea valinta. Leinonen näkee avohakkuuseen perustuvan metsänhoidon suurena katastrofina. Puulajisto on yksipuolistunut ja toistuvien alaharvennusten takia lajistolta puuttuu suojaava alikasvos.
”Esimerkiksi helmipöllö ei selviä hengissä, kun isommat syövät sen.”
Leinosen mielestä metsänhoitomalleja pitää muuttaa jatkuvapeitteiseen suuntaan. ”Ne toimivat hyvin ja voivat olla jopa tuottoisampia ja parempia metsänomistajan kannalta.”
Toinen pinnalla oleva mieliaihe on virtavesien kunnostaminen. ”Suomessa on paljon turhia patoja sekä kalatiettömiä vesivoimaloita, joten vaelluskalat ovat ongelmissa.”
Myös pölyttäjien väheneminen huolettaa. Viime vuosina Leinonen on opiskellut tunnistamaan pörriäislajeja. Pölyttäjien auttamiseksi yhä useampi voisi jättää pihaansa Leinosten tapaan puolivillejä niittyjä ja apilakukintoja sekä ripustaa hyönteishotelleja.
Kuva: Seppo LeinonenVälillä ympäristön pahoinvointi käy piirtäjälle raskaaksi ja iskee toivottomuus.
”Meidän tarvitsisi muuttaa nopeasti isoja asioita ja koko tapaa, miten toimitaan. Jotta päästöt saadaan kymmenessä vuodessa nollaan, vaaditaan rakenteellisia muutoksia, eikä vain yksilöiden viilauksia omassa elämässään”, Leinonen listaa.
Yhteiskunnan pitäisi tukea toimintamalleja, jotka sitovat hiiltä, eivätkä päästä. Luonnon monimuotoisuuden hupeneminen edellyttää isoja muutoksia teollisuudessa ja alkutuotannon tuissa.
Kyynistymistä Leinonen torjuu ajattelemalla, että yhden ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat hyvin pienet. Ei auta, vaikka hän itse vääntäisi ja kääntäisi kuinka. Siksi on parasta tehdä välillä muutakin. Piirtämisen lomassa Leinonen kalastelee, katselee lintuja ja pitää hauskaa omien lajitoveriensa kanssa. Suunnitteilla on myös maisemanvaihdos eli Euroopan kiertäminen biokaasuautolla.
Valoisuutta Leinonen on oppinut isältään, joka osaa kääntää vitsiksi vaikeatkin asiat. Valittamalla uppoaa vain syvemmälle kurjuuteen. ”Aina on toivoa paremmasta ja omille touhuilleen on osattava nauraa. Huumori suhteuttaa asioita ja on keino, jolla ihmiset selviävät. Kaikki ei ole niin kuolemanvakavaa.”
Seppo Leinonen
- Kuvittaja, sarjakuvataiteilija
- Syntynyt 1957 Kajaanissa.
- Opiskellut metsänhoitoa ja Taideteollisessa korkeakoulussa.
- Asuu Orivedellä vaimonsa, toimittaja Auli Kilpeläisen kanssa.
- Perheeseen kuuluu myös kolme aikuista poikaa.
- Piirroksia nähtävillä: www.seppo.net
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
