Timo elää ilman nettiä – siksi hänen on melkein mahdotonta hoitaa talousasioitaan
Nykyään sähköinen asiointi on erittäin helppoa. Asian kääntöpuolena on, että sähkötön asiointi on käynyt lähes mahdottomaksi.
Onnistuuko asioiden hoito, jos verkkopankkitunnuksia ei ole? Kuva: Kuvakaappaus Verohallinnon sivuiltaOletko huomannut, että nettihuijarit ovat käyneet yhä ovelammiksi? Rikolliset pommittavat meitä huolestusta herättävillä viesteillä, jotta edes joku hätiköisi ja lähettäisi heille pankkitilille pääsyn avaavat tunnuskoodinsa.
Kansalaisissa on iso joukko väkeä, joiden ei silti tarvitse vaivata päätään näillä huijausyrityksillä. Kun ei ole verkkopankkia, ei kukaan voi huijata rahoja tililtä.
Tämän netittömän kansanosan elämä on kuitenkin nyky-yhteiskunnassa kaikkea muuta kuin helppoa. Tapasin eräällä työmatkallani miehen, sanotaan häntä vaikka Timoksi. Hän oli ollut pitkään työttömänä ja päässyt vihdoin työkyvyttömyyseläkkeelle.
Verottaja aiheutti miehelle harmia. Kun tulot muuttuivat, veroprosentiksi asetettiin 40, vaikka työkyvyttömyyseläke on vaatimaton, runsaat 600 euroa kuukaudessa. Vouti sentään ilmoitti asiasta kirjeitse ja kehotti Timoa ryhtymään toimiin, jos tämä haluaa korjata veroaan pienemmäksi. Ja Posti sai kuin saikin kirjeen toimitettua perille.
Timo tarttui puhelimeen – muutakaan keinoa hänellä ei ollut. Hänellä ei ole internetyhteyttä tai osaamista sähköiseen asiointiin. Lähimpään verotoimistoon olisi 70 kilometriä matkaa, mutta autoa ei ole. Julkiset liikenneyhteydet kotikylältä maakuntakeskukseen ovat loppuneet vuosia sitten.
”Mitäpä arvelet”, tiedusteli naapuri asiakaspalvelijalta. ”Mahtaako sähköyhtiölle tai ruokakaupan kassalle sopia, että erittäin pienituloinen Timo maksaa laskunsa tai ostoksensa sitten ensi vuoden syksyllä, kun veronpalautukset ovat tulleet?”
Verohallintoa on aiheesta kiitelty sähköisten palvelujen kehittämisestä. Digihuumassa verokarhu näyttää kuitenkin unohtaneen, että asiakaskunnassa on yhä paljon netittömiä ihmisiä. Vielä viime vuosikymmenellä aktiiviset netittömät kansalaiset jaksoivat pitää meteliä asioinnin vaikeutumisesta. Nykyään he ovat vain hiljaa.
Timo sai puhelinsoitollaan ystävällisen kehotuksen käydä muuttamassa veroprosenttiaan vero.fi-sivulla. Hän ei jaksanut jankuttaa, ettei tämä ole mahdollista.
Onneksi naapuriapu toimi. Timo kääntyi pulmineen naapurin puoleen ja pyysi apua. Nyt naapuri soitti Verohallinnon asiakaspalveluun. Huonosti kävi jälleen. Käyttäjän pitää tunnistautua, yleensä verkkopankkitunnuksilla, päästäkseen asioimaan, eikä muu puhelimessakaan onnistu.
Seuraavana päivänä uusi painokas yritys tuotti tulosta, kun puhelimen äärellä olivat Timo itse ja tukihenkilönä naapuri. Luultavasti verovirkailija rikkoi työnantajansa sääntöjä hyväksymällä puhelinilmoituksen.
Asiakaspalvelija lohdutti, etteivät siihen mennessä liikaa maksetut verorahat hukkaan ole menneet. Ne palautuisivat tilille seuraavana vuonna, kun veronpalautukset maksetaan. ”Mitäpä arvelet”, tiedusteli naapuri asiakaspalvelijalta. ”Mahtaako sähköyhtiölle tai ruokakaupan kassalle sopia, että erittäin pienituloinen Timo maksaa laskunsa tai ostoksensa sitten ensi vuoden syksyllä, kun veronpalautukset ovat tulleet?”
Nuorten palveluammattilaisten voi olla vaikeaa käsittää, ettei joku pääse nettiin lainkaan. Siitä huolimatta näidenkin kansalaisten pitää pystyä hoitamaan asioitaan.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n uutispäällikkö.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
