Taito-korttelissa lukuisat käsityöläiset saavat tuotteensa esille.
Taidon tahtonainen
Petra Kärnän visiona on monikulttuurikeskus, johon kaupunkilaisilla ja matkailijoilla on matala kynnys.Jos Petra Kärnällä olisi kaikki valta, hän komentaisi koko Suomen kutomaan. Tai ainakin käsitöihin.
TEKSTI: Riitta Mustonen KUVAT: Niko Nyrhinen Joensuussa
Ei uskoisi, että Joensuun torin kulmassa sijaitseva Taitokortteli on ollut olemassa vasta vajaat neljä vuotta. Niin täynnä toimintaa, katseltavaa, koettavaa ja maisteltavaa sen huoneet ovat.
Taitokortteli sai alkunsa toimen naisesta, toiminnanjohtaja Petra Kärnästä, joka neljä vuotta sitten asioi kaupungin maanmittaustoimistossa. Petra näki vanhan puurakennuksen kauniit tilat ja ajatteli, että ei voi olla totta: kaupungin hienoimmat tilat täynnä toimistoja. Ei käy!
Petra marssi Joensuun kaupunginjohtajan Juhani Meriläisen puheille ja vaati, että entinen kauppaneuvos Mustosen talo on saatava käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen käyttöön. Yhdistys tekee siitä kaupungin vetovoimaisimman matkailukohteen ja kaupunkilaisten yhteisen harrastuspaikan.
”Minulla on visio: kutomisesta tulee megatrendi. Kaikki suomalaiset tulevat kutomaan ja tekevät omia mattoja, liinoja, vaatteita. Syntyy oman näköistä jälkeä, niin ettei kaikki ole vain Ikeasta ostettua”, käsitöihin hurahtanut nainen hehkuttaa.
Käsityö tuo turisteja
Petran idea käsityökeskuksesta matkailukohteena ei ollut tuulesta temmattu.
”Käsityö ei ole kovin arvostettua. Huomasin, että kaupungin miehet innostuivat, kun otin mukaan sanan matkailu. Itse asiassa matkailu ja käsityö ovat loistava pari. Joensuun Taitokorttelissa on käynyt satatuhatta ihmistä vuodessa.”
Kauppaneuvoksen talo on saanut ympärilleen ulkoaitat, jotka löytyivät läheiseltä Laakkosen tontilta ja lyhennettiin kortteliin sopiviksi. Kesäisin aitoissa pyörivät taidenäyttelyt ja talvella aitat ovat myyntitiloina joulukylälle.
Aittojen viereinen tiilirakennus kunnostettiin myös osaksi Taitokorttelia. Se oli saanut kaupungilta jo purkutuomion alueen rumimpina talona, kun Petra neuvotteli sen yhdistyksen käyttöön. Nyt se on pihapiirin helmi sepän pajoineen ja vaihtuvine taidenäyttelyineen.
Korttelin kulmassa seisoo toinen puutalo, Parviaisen talo. Siihen Petra haaveilee lasten ”parkkipaikkaa”, missä lapset laitettaisiin tekemään käsillään jotain kivaa sillä aikaa, kun vanhemmat ovat kaupungilla asioillaan.
”Taiteen perusopetus on tärkeää, etenkin lapsille, jotka istuvat enenevästi tietokoneen ääressä.”
Käsityö kotouttaa Suomeen
Petra Kärnän mielestä käsityöt ovat paras kotouttamiskeino maahanmuuttajille. Käsitöiden kautta pääsee tutustumaan kulttuuriin ja kieleen, jos niitä harrastaa yhteisessä keskuksessa.
”Tässä on tulos!” Petra osoittaa itseään. Suomalaiselta kuulostavasta nimestään huolimatta Petra Kärnä on syntyjään sveitsiläinen, joka muutti vasta aikuisena Suomeen avioliiton takia.
”Aviomies, nyt jo entinen, heitti minut päivähoitoon käsityökeskukseen, kun minulla ei ollut täällä muutakaan tekemistä. Opiskelin sittemmin kudonta-artesaaniksi ja perustin oman yrityksen.”
Yritystaidot Petra oppi jo synnyinmaassaan opiskellessaan siellä taloustieteitä ja markkinointia. Taito Pohjois-Karjala -yhdistyksen vetäjänä liikemiesopeista on hyötyä.
”Yhdistyksen ei tarvitse tuottaa voittoa, mutta toiminta täytyy saada kannattamaan. Käsityöläiset ovat meillä alivuokralaisina, ja vuokrat ovat liian edulliset. Apua on saatu EU-projekteista, kahvilasta ja omasta myymälästä.”
Käsillä tehty maksaa
Taitokorttelissa on lukuisia käsityöpajoja ja myymälöitä ja lisäksi yhdistyksen oma Taitoshop. Se on Petra Kärnän mukaan Suomen omaleimaisin.
Myymälä sisustettiin pienellä budjetilla, vain parillatuhannella eurolla, mutta mielikuvitus korvasi sen, mitä puuttui. Myytäväksi on valittu vain Suomen parhaita tuotteita.
”Oma tuotanto on meille entistä tärkeämpää. Lähiaikoina tuomme myyntiin sisustusmalliston. Tuotteitamme ovat myös käspaikat, mukit, suklaapiirakat ja t-paidat, joita koristavat karjalaiset elämänpuut ja kaksipäiset linnut. Haluamme haastaa jussipaidat.”
Taitokorttelista puuttuu vielä lasinpuhaltajan paja, mutta epäilemättä Petra saa sinne vielä senkin.
”Että ihmiset näkisivät täällä, miten käsitöitä tehdään, ja ymmärtäisivät, miksi ne maksavat.”
Petra siunailee, että onneksi hän ei alussa tiennyt, mitä kaikkea korttelin rakentaminen tuo tullessaan.
”Tämä pihakin oli vielä vähän aikaa sitten hiekkakenttää ja nyt se on mukulakiveä. Taitokortteli on Joensuun ainoita kulttuurihistoriallisia rakennuksia kirkon lisäksi. Se on säilyttämisen arvoinen, sillä tällainen miljöö syntyy vain vanhoista taloista. Sisälle voi sitten tehdä moderneja muutoksia.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
