Keinuhevosten tekeminen on pikkutarkkaa käsityötä. Terhi Äikkään paja on vanhassa navettarakennuksessa.
Uniikkiheppoja Varsapuun tallista
Hevoshulluksi ilmoittautuvan Terhi Äikkään kotona asuu keinuhevosten lisäksi myös useita oikeita liinaharjoja.
Keinuhevonen on uniikki käyttöesine, joka kulkee samassa suvussa usein vuosien tai jopa vuosikymmenten ajan.Keinuhevosen rakentaminen on pikkutarkkaa ja ammattitaitoa vaativaa työtä, jossa asiakkaan henkilökohtaiset toiveet huomioidaan.
Jämsäläinen Terhi Äikäs työstää pajassaan vanhassa navetassa koivusta tehtyjä keinuhevosia.
”Keinuhevonen koostuu koivuisesta puuosasta ja aidoista hevosen jouhista. Pintakäsittelyssä käytän keitettyä pellavaöljyä”, Äikäs havainnollistaa.
Puu tulee pääasiassa Keski-Suomesta. Osa lankuista sahuutetaan omasta metsästä.
”Itselleni on periaatteellinen kysymys, että kaikki puu on kotimaista. Koivu on ylivoimaisesti yleisin käyttämäni materiaali, mutta jotkin uniikit veistokseni on tehty lehmuksesta”, hän kertoo.
Äikäs tekee keinuhevosistaan neljää eri peruskokoa riippuen siitä, minkä ikäiselle lapselle heppa on tulossa.
”Jos ajatellaan, että ikähaarukka on puolestatoista vuodesta sinne seitsemään ja kahdeksaan vuoteen saakka, on suuntaa antavat peruskoot hyvä olla olemassa. Painorajoituksia näihin ei silti ole”, Äikäs kertoo.
Peruskoosta eteenpäin Äikäs luottaa kuitenkin jokaisen hevosen yksilöllisyyteen.
”Käytännössä jokainen hevonen tehdään mittatilaustyönä juuri sellaiseksi, kuin asiakas sen haluaa. Keinuhevosen ostaminen on aina asiakkaalle suuri satsaus ja se ostetaan sillä ajatuksella, että esine kulkee suvussa vuosia”, Äikäs sanoo.
”Sen pitää olla asiakkaalle mieluinen ja tuntua omalta. Jokainen keinuhevonen rakennetaan asiakkaan tarpeita herkällä korvalla kuullen, ja siten niistä kustakin tulee aina täysin omanlaisensa.”
Äikkään yritys Varsapuu on perustettu vuonna 2008, mutta ensimmäiset keinuhevosensa nainen teki jo 1999.
Hän opiskeli aikoinaan Petäjävedellä Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa.
”Päättötyön aiheena oli veistetty keinuhevonen. Innoitus aihepiiriin oli jo tuolloin niin kova, että perustin toiminimen ja aloin tehdä lisää keinuhevosia”, Äikäs kertoo.
Hän kertoo olleensa pienestä pitäen hevoshullu.
”Pohjimmaisena innoituksena on kerta toisensa jälkeen miettiä, että millainen keinuhevonen olisi lapsen silmin täydellinen. Kun sellaisia ei aikoinaan ollut tarjolla missään, päätin alkaa tehdä niitä itse. Asetettu tavoite haastaa minut tekijänä aina uudelleen”, Äikäs miettii.
Keinuhevosten myynnissä puskaradio on tehokas konsultti. Lisäksi Äikäs käyttää sosiaalista mediaa mainonnan ja tiedotuksen väylänä.
”Jonkin verran on ollut myös lehti-ilmoituksia ja joskus olen pitänyt näyttelyitäkin”, hän kertoo.
Varsapuun keinuhevostuotanto eli puolen vuosikymmenen ajan hiljaiseloa, kun talon kunnostusprojekti vei leijonanosan ajasta.
”Ostimme mieheni kanssa purkukuntoisen talon, jota on sittemmin laitettu kuntoon monessa vaiheessa. Varsapuun toiminta on polkaistu uudelleen käyntiin tänä vuonna”, myös muun muassa maatalouslomittajana työskentelevä Äikäs kertoo.
”Tällä hetkellä teen sekä lomitusta että keinuhevosia. En ole halunnut luopua lomituksesta, koska koen sen niin tärkeäksi työksi. Suunnittelen tällä hetkellä myös laajempia hankkeita kuvanveiston parissa.”
”Niin ja kerroinko jo, että meillä on tässä viljelyssä myös vajaa hehtaari mansikkaa? Toimeentulo syntyy monista pienistä puroista”, Äikäs naurahtaa.
www.varsapuu.com
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
