Sopimuspalokunta ei ole harrastajaporukka

Maaseudun tulevaisuuden kolumnissa (MT 2.8.) toimittaja Katja Lamminen ihmetteli sitä, että pelastusalan elintärkeitä tehtäviä hoitavat vapaaehtoiset ”jotka pääsevät paikalle, jos pääsevät”.

Sopimuspalokuntien hälytysosastoihin kuuluu noin 15 000 henkilöä, jotka osallistuvat hälytyskeikoille oman toimensa ohessa. Kyseessä ei ole satunnainen harrastajaporukka, vaan koulutettu ja tehtävään harjaantunut joukko, joka toimii hälytyksissä pelastustoimen johdon alla.

Hälytyskelpoisuuden voi säilyttää vain tietyin ehdoin muun muassa osallistumalla säännöllisesti harjoituksiin ja testeihin. Niin kuntotestit kuin savusukellustestit ovat samat ammattilaisille ja sopimuspalokuntalaisille.

Sopimuspalokuntien lähtövalmius on hyvä: lähtöajat usein alitetaan eikä apu jää koskaan saamatta vaan paikalle tulee lähin vapaa pelastustoimen yksikkö.

Pelastusala toimii aina ammattimaisesti yhteistyössä. Kyse ei ole vastakkainasettelusta, ja esimerkiksi päällekkäisten ja pitkäkestoisten tehtävien vuoksi tarvitaan toisiaan täydentäviä järjestelmiä.

Olisi sula mahdottomuus, että Suomen kaikissa kolkissa olisi ammattilaisia palkallisena reservinä aina valmiina satunnaisille keikoille. Sopimuspalokuntalaisten toiminta ei ole kokopäiväistä eikä lähtöjä hälytyksiin tule aina edes viikoittain.

Palokuntalaiset ovat tutkitusti sitoutuneita tehtäväänsä. Kaupungistumisen ja väestön ikääntymisen takia palokuntien elinvoimaisuudesta tulee kuitenkin pitää huolta nyt, ja varmistaa palokuntien riittävät resurssit ajoissa.

Palokunta­järjestelmä varmistaa laadukkaat pelastustoimen palvelut maan eri kolkissa.