Turvepeltojen ilmastotoimet mielekkäiksi

Turvemaat ovat arvokas hiilivarasto ja niiden käytön ilmastopäästöt ovat merkittävät. Suomessa 60 prosenttia maatalouden ilmastopäästöistä tulee turvepelloista, vaikka niiden osuus viljellystä alasta on noin 10 prosenttia.

Erityisesti Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa iso osa viljelyalasta on turvemailla, joten siellä tuotantoa on vaikea siirtää kivennäismaille.

Tutkimustietoa turve­peltojen ilmastovaikutuksista tuotetaan hallinnon, neuvonnan ja viljelijöiden tarpeisiin. Kuitenkin aukkoja on erityisesti käytännön­läheisessä viljelijöiden ja neuvojien tarvitsemassa tiedossa sekä sen saatavuudessa.

Muun muassa Luonnonvarakeskuksessa (Luke) on meneillään useita hankkeita, joissa tietoaukkoja paikataan, tietoa kootaan yhteen ja sen saatavuutta parannetaan.

Turvepeltoja on hyvin erilaisia. Toiset niistä ovat satoisia, osa taas esimerkiksi märkyyden tai happamuuden vuoksi vajaatuottoisia. Tarvitaan erilaisia keinoja turvepeltojen ilmasto­kestävään viljelyyn, jotta viljelijä voi valita tilalleen ja eri pelloilleen sopivimmat.

Keinot voidaan jakaa turpeen hajoamisen ennaltaehkäisyyn, hidastamiseen ja estämiseen.

Ennaltaehkäisyllä vältetään uusien turvepeltojen raivausta muun muassa tilusjärjestelyin, maanvaihdoin, tilojen välisellä yhteistyöllä tai peltoa ostamalla tai vuokraamalla. Sadontuottoa voidaan parantaa peltoja kunnostamalla. Jos uutta peltoa raivataan, sen tulisi tapahtua kivennäismailla.

Turpeen hajoamista voidaan hidastaa hyvätuottoisilla pelloilla esimerkiksi muokkausta vähentämällä, pitämällä pelto mahdollisimman pitkään kasvipeitteisenä ja viljelemällä monivuotisia kasveja, kuten nurmea. Turvepellot ovat kuivina vuosina osoittautuneet myös satovarmuutta parantaviksi. Turvekerroksen säilyttäminen on viljelijänkin etu, sillä pelto säilyy hyvätuottoisena pidempään.

Päästöjä voidaan estää nostamalla pohjaveden pintaa esimerkiksi avo-ojien säätöpatojen tai säätösalaojituksen avulla. Myös kosteikkoviljely tai ennallistaminen kosteikoksi ovat keinoja estää turpeen hajoamista. Huolellisesti suunnitellulla ennallistamisella voidaan vähentää käytöstä poistettujen turvepeltojen päästöjä ja säilyttää niiden hiilivarastot.

Turvepelloilla on turvevaltaisilla alueilla suuri taloudellinen ja toiminnallinen merkitys. Toisaalta monet viljelisivät mieluummin kivennäismaita, jos niitä olisi tarjolla. Turvepeltoja raivataan muun muassa siksi, että voitaisiin lisätä tilan tuotantoa ja tuloja, järkevöittää peltokuvioita ja tehostaa tilan logistiikkaa.

Raivauksen syynä voi olla myös se, ettei peltoa ole saatavilla vuokrattavaksi tai ostettavaksi, hinta on korkea tai saatavilla olevat pellot ovat liian kaukana tilakeskuksesta.

Haastattelututkimusten mukaan viljelijät kokevat usein, että maatalouden ympäristöasioihin liittyvä viestintä on heitä syyllistävää. Viljelijät toivovat työtänsä ja ammatti­taitoaan arvostavaa ratkaisukeskeistä ja kotimaiseen tutkimustietoon perustuvaa viestintää.

Viljelijät kokevat äänensä jäävän yhteiskunnassa usein kuulumattomiin.

Monien päätoimisten tilojen toiveena on saada hyvin tuottavat pellot nykyistä helpommin vuokra- tai ostomarkkinoille ja tehokkaaseen viljelykäyttöön. Vajaatuottoiset ja vaikeasti viljeltävät pellot voitaisiin poistaa viljelykäytöstä ja niillä voitaisiin keskittyä kasvihuone­kaasupäästöjen vähentämiseen.

Turvepeltojen ilmastokestävän käytön ratkaisuja voidaan löytää eri toimijoiden kesken käytävän vuoropuhelun avulla. Päätöksenteossa ja ohjauskeinojen valmistelussa viljelijöiden asiantuntemus on otettava huomioon.

Tutkimukseen perustuvaa tietoa tarvitaan päätöksenteon tueksi sekä maatalouspolitiikassa että tilatasolla. Eri tilanteissa oleville tiloille on tarjottava riittävästi käytäntöön soveltuvia ilmastoviisaita viljelytoimia.

Tiedon jalkauttaminen tilatasolle vaatii tuekseen oikeudenmukaisia ja ilmastotehokkaita ohjauskeinoja.

Viljelijät kokevat äänensä jäävän yhteiskunnassa usein kuulumattomiin.