Maatalous on väärä syntipukki fosforipäästöille

Toistamalla valhetta mediassa samansisältöisenä jatkuvasti vuosia siitä syntyy yleinen käsitys ja lopulta tosi. Yksi suomalaisen yhteiskuntaan tietoisesti syövytettyjä valheita on se, että maataloutemme on suurin fosforipäästöjen aiheuttaja ja Itämeren saastuttaja.

Väittämää ovat masinoineet ympäristöjärjestöt, osa yliopistoväestä, ympäristöministeriö ja punavihreät poliittiset toimijat.

Tämän todeksi muuttuneen valheen tueksi ei ole yhtään tieteellistä näyttöä. On vain väittämä, jota toistetaan johdonmukaisesti. Itseäni ihmetyttää se, ettei fosforin todellisesta käyttäytymistä alkuaineena luonnossa, ravinteena pellossa, jätteissä ja osana pesuaineissa ja muissa kemikaaleissa käsitellä julkisuudessa.

Itämeren fosforitilanteesta annetaan synkkä kuva ja jätetään tietoisesti mainitsematta, että Selkämeren ja koko Pohjanlahden tilanne on varsin hyvä, vaikka Suomen maatalousmaakunnat laskevat vetensä sinne.

Esimerkiksi suuri Kokemäenjoen vesistö välittää Satakunnan, Pirkanmaan, Kanta-­Hämeen ja osan Keski-Suomen sekä Varsinais-Suomen valumavesistä Pohjanlahteen. Samoin kolmen Pohjanmaan vedet laskevat sinne.

Jos Suomen maatalous olisi todellinen merien fosforikuormittaja, Pohjanlahden pitäisi olla sinilevän saastuttama. Kuitenkin Suomen aluevesillä sinilevää tavataan Suomenlahdella ja jonkin verran Saaristomerellä.

Pohjanlahdelta ei sinilevähavaintoja juuri löydy. Siellä kalat ja muu merieliöstö voivat hienosti.

Maatalousväki on itsekin alkanut uskoa tähän ideologiseen, toistuvaan mediasanomaan.

Kaksikymmentä vuotta on Suomen peltoja lannoitettu fosforin osalta todella niukasti. Peltojen sadot sitovat itseensä enemmän fosforia kuin lannoitteena ja karjanlannassa sinne sijoitetaan.

Tämä fosforilannoituksen raju väheneminen ei näy vesistöjen fosforimäärien muutoksena. Miksi ei näy? Siksi, koska pelkoihin sijoitetut fosforilannoitteet eivät ole aikaisemminkaan valuneet vesistöihin.

Vesiliukoinen lannoitefosfori sitoutuu peltoon joutuessaan voimakkaasti maahiukkasiin. Vesistöön sen saa vain lapiolla heittämällä.

Mistä sitten vesistöissä mitattava fosfori on peräisin? Pääosa on niin sanottua luonnollista hajakuormitusta. Lahoavat kasvinosat vapauttavat vesiliukoista fosforia luonnossa ja pintavalumina fosfori kulkeutuu syksyn sateiden ja kevään sulamisvesien mukana vesistöihin.

Hajakuormitus on lähes vakio, vaikka Suomessa ei harjoitettaisi maataloutta lainkaan. Vaikka meillä Suomessa on yhteiskuntajätevesien käsittely hyvällä tasolla, yhteiskunnan fosforikuormitus on merkittävää.

Totuus voittaa lopulta!

Huittinen