Maatalous on määritellyt historian kulun

Asutuksen historia alkaa kivikaudelta ja nojaa maatalouden kehittymiseen.

Maanviljelys yhdessä karjan kesyttämisen ja kasvatuksen kanssa tuottivat ylijäämää 10 000 vuotta eKr. alkaen niin paljon, että kyettiin elättämään perheyhteisöä suurempia joukkoja. Samalla mahdollistettiin kauppa, käsityöammatit, tiede- ja kulttuuriyhteiskunnan kehittyminen.

Babylonian valtakunnassa 1 700 eKr. 17 viljelijää elätti yhden virkamiehen. Myöhemmissä kulttuureissa suhde muuttui niin, että yksi viljelijä elätti 40 virkamiestä ja nyt vielä enemmänkin. Virkamieskunta asui yleensä kaupungissa.

Maataloushistoria tarkasteleekin maaseudun ja kaupungin rinnakkaisuutta.

Maatalous mahdollisti ja toisaalta myös edellytti asutuksen keskittymistä kylistä kaupungeiksi. Talonpoikien yhteiskunnallinen asema oli epäedullinen, ja maaorjuutta oli jo Kreikassa sekä muissakin läntisissä kulttuureissa.

Maataloustyö antoi mahdollisuuden yhteiskunnan ja sen hierarkian muodostumiselle, ja siksi sen sisällön selvittäminen on tärkeää. Sitä ei voi tehdä ilman maatalous­historian tuntemusta. Maa­talousyhteiskunta on johdettu sanasta agriculture.

Tuotantovuosi oli aika­yksikkö ja kuukaudet saivat ­nimensä maataloustyön mukaan: kesä-, heinä- ja elokuu.

Tuotanto-olosuhteet riippuivat maantieteellisistä oloista, jotka ovat osa maatalouden historiaa ja kuvaavat tuotannon syntymistä.

Agraaripolitiikka syntyi tarpeesta ohjata maataloustuotantoa. Se on myöhemmin kehittynyt alkuperäisestä aiheesta kansantaloustieteeksi ja politiikaksi, jolla demokratiassa olevia maita ohjataan.

Poliittinen ja taloudellinen historia ovat historian peruskäsitteitä, jotka olivat kuitenkin alun perin maatalous­historiaa. Historiallinen kehitys yhteiskunnassa on pohjautunut aina näihin päiviin asti maatalouteen.

Maataloushistoria kuvaa myös omistuksen kehittymistä ja verotusmuotoja, jotka olivat yhteiskunnan kehityksen edellytys. Torpat syntyivät maa­talouden palkkasysteemiksi.

Oikeudenmukaiseen verotukseen ja toisaalta kehittyneempään maatalouteen päästiin muun muassa isojaon ansiosta 1700-luvun puolivälissä. Jaossa pellot saatiin suurempiin lohkoihin sarkajaon sijasta. Samaan aikaan maataloustutkimus käynnistyi Suomessa.

Kirjalliset lähteet valaisevat sarkajakoa, jota edelsi muinais­jako, sekä muitakin maa­talouden toimia, joista on myös kiinteitä muinaisjäänteitä. Alan historiaan kuuluu myös maanomistuksen historia, joka on muodostanut pohjan elinkeinoelämälle.

Aikaisemmin kaikki maaseudun historia oli maa­talouteen sitoutunut, olihan se pääelinkeino, kuten myös Raamatun kertomukset ja maatalous­historian tutkijoiden tuotanto. Maatalouteen ja verotukseen liittyvät maakirjat syntyivät uuden ajan koittaessa 1500-­luvulla Suomessakin.

Keskiaikana kehittyivät suurmaatalous ja kartano­kulttuuri, jossa maatalous seurasi yhteiskunnan järjestymistä. Tämä vahvistui Suomessa 30-vuotisen sodan tuloksena, kun korkea-arvoisille sotilaille annettiin suuria läänityksiä palkkioksi sotatoimista.

Suurtilat merkitsivät valtakeskittymistä, jota ilman eivät hallitsijat olisi asemaansa nousseet.

Maan käyttö ja työkalut ovat historian kehityksen muovaamia samoin kuin viljelymenetelmätkin: koppeliviljely, jossa heinänkasvatus pellossa sai viljelykierrossa keskeisen osan. Englantilaistyyppisessä vuoroviljelyssä käytettiin juurikkaita.

Suomessa yleistyi palkkatyön tekeminen viljelyn ohella, joka sekin puolestaan ohjasi asutusta työn äärelle.

Vuoroviljelys muuttui historian kulussa. Ensin syntyi ”vihreä vallankumous”, kun kiertoviljely keksittiin Hollannissa kaksivuoroviljelyn sijaan. Lisäksi teollinen vallankumous Englannissa aiheutti vähitellen koneistumisen ja kulkemisen kohti rationaalista yhteiskuntaa.

Kirkon rooli yhteiskunnassa perustui myös maatalouteen 1900-luvulle saakka, kun elatus papeille saatiin virkatilan tuotosta. Maatalous kuuluukin monin sitein yhteiskuntaan, mitä olisi tarpeen avata sen merkityksen ymmärtämiseksi. Siitä ei puutu lähteitä, vaan ne pikemminkin odottavat tutkijaansa.

Maatalous on ollut historian kulkua määräävä tekijä, mutta sen yhteydet yhteiskunnan muuttumiseen ovat jääneet heikolle tutkimukselle, eikä maataloushistoria ole Suomessa itsenäinen oppiaine toisin kuin monissa muissa maissa.