Pikkusummien takaisinperinnästä voi luopua ilman lisäbyrokratiaa

Tässä lehdessä (MT 1.3.) oli juttu, missä Mavin yksikönjohtaja Riitta Tevaniemi lausui seuraavaa.

”Komissio pitää kiinni siitä, että täydentäviä ehtoja koskevien tukien takaisinperinnät pitää hoitaa, myös alle sadan euron osalta. Jos pikku­summia ei haluta karhuta takaisin, hallinnon tulee vaatia viljelijää korjaamaan virheet, ja vuoden päästä joka viides tila tulee käydä tarkastamassa.”

”Se tarkoittaisi uuden valvontajärjestelmän luomista, mikä tuntuu turhalta, kun otetaan huomioon, että kyse on pienistä summista.”

Komissio ei yhdy Teva­niemen näkemykseen.

Tässä komission vastaus: ”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 yhteisen maatalous­politiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta artiklan 97 (3) mukaan Suomi voi päättää olla soveltamatta hallinnollisia seuraamuksia (per tuensaaja per kalenterivuosi), mikäli langetettu rangaistus on enintään 100 euroa.

Mikäli tähän vaihtoehtoon turvaudutaan, on viranomaisten seuraavana vuonna varmistettava, että täydentävien ehtojen rikkomukset on korjattu.

Täytäntöönpano­asetuksen 809/2014 artiklan 68 (5) mukaan ” Jos jäsenvaltio päättää käyttää asetuksen (EU) N:o 1306/2013 97 artiklan 3 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, on 20 prosenttia kyseisistä tuensaajista käsittävään otokseen sovellettava toimia, jotka ovat tarpeen sen tarkista­miseksi, että tuensaajat ovat korjanneet tilanteen.”

On hyvä huomioida, että jokaisessa riskianalyysissa huomioi­daan tuensaajan aikaisem­mat rikkomukset. Jos niitä on, todennäköisyys tarkistuksen kohteeksi joutumiseen on tietenkin suurempi, vaikkakin täydentävien ehtojen tarkistus­rajaehtojen mukainen. Myös rutiini­tarkastuksilla on mahdollista todeta, että rikkeet on korjattu.

Tästä syystä emme voi yhtyä näkemykseen, että takaisin­perinnästä vapauttaminen johtaisi ”uuden valvonta­järjestelmän luomiseen”.

Nämä tarkastukset kun eivät eroa rutiinitarkastuksista.

Komission vastauksesta käy ilmi, että viljelijä, joka on rikkonut täydentäviä ehtoja niin lievästi, että sanktio jää alle satasen, on asetettava niin sanottuun riskiryhmään.

Koko tarkastusjärjestelmä perustuu riskianalyysiin, ja sovittu määrä tiloja on joka tapauksessa tarkastettava.

Kuten komissio toteaa, myös rutiinitarkastuksilla on mahdollista todeta, että rikkeet on korjattu.

Miksi jälleen kerran Maaseutuvirastossa yritetään tehdä yksinkertaisesta asiasta monimutkaista?

Töitähän tällä tyylillä saadaan järjestettyä lisää. Ja taas on perusteluja vaatia määrä­rahaa lisää.

Viime vuosien aikana Maaseutuvirasto on tottunut erittäin run­saisiin määrä­rahojen lisäyksiin. Rahoitus­kuri, lineaarinen leikkaus ja perustuen vähennys ovat sen sijaan luettavissa viljelijöiden tukipäätöksistä.

Olisi korkein aika päättä­vällä tasolla – eli Suomen edus­kunnassa – viheltää peli poikki ja lopettaa tämä järjettömän kotimaisen byrokratian paisuttaminen.