Saaristomeren kalansaaliissa näkyvät kannanvaihtelut

Maria Saarinen (MT 22.3.) kritisoi tutkimustamme, joka koski merimetson runsautta ja mahdollista yhteyttä kuhan ja ahvenen verkkoyksikkösaaliisiin. Yksikkösaalis, saalis per pyyntiponnistus, on paras saatavilla oleva kalakannan runsauden kuvaaja. Kokonaissaalis on eri asia.

Saaristomerellä ahvenen ja kuhan kokonaissaaliit eivät ole romahtaneet. Aikasarjoja on tarkasteltava pitkällä aikavälillä, jotta ymmärretään koko vaihtelun laajuus.

Ahvensaalis pieneni 2000-luvulla, mutta on ollut tällä vuosikymmenellä kasvussa. Kuhasaaliissakaan ei ole tapahtunut romahdusta, vaikka taso on laskenut 1990-luvun huipun jälkeen.

Ahvenen ja kuhan runsaudenvaihtelujen taustalla ovat suureksi osaksi kesien lämpötilat. Lisäksi vuosiluokkien kokoa rajoittava tekijä on ilmeisesti kuhakannan tiheys.

Saaliissa havaitut muutokset tulkitaan kuitenkin herkästi merimetson aiheuttamiksi, koska se on näkyvä ilmiö.

Tämä koskee myös ruotsalaista Ovegårdin tutkimusta Roxen-järveltä. Kaikki kalakantojen muutokset tulkittiin merimetsosta johtuviksi ja luontainen runsaudenvaihtelu jätettiin huomiotta. Myös monissa muissa merimetsotutkimuksissa on tehty johtopäätöksiä ottamatta huomioon muita kalakantoihin vaikuttavia tekijöitä.

Saaristomerellä on ollut mahdollista selvittää merimetson tosiasiallisia vaikutuksia kalakantoihin hyvien aineistojen ansiosta. Nuorten kuhien kuolevuus johtuu suurimmaksi osaksi muista syistä. Ahvenen kuolevuudessa ei näy muutosta merimetson runsastumisen seurauksena.

Luontaiset kannanvaihtelut ovat mittavia, ja siksi merimetson runsastumisen vaikutus ei erottunut rannikon yksikkösaaliissa. Petokalojen syömä kalamäärä on moninkertainen verrattuna merimetsojen kuluttamaan määrään.

Vuonna 2016 mietintönsä jättäneessä merimetsotyöryhmässä olivat edustettuna laajasti eri tahot, joten väite luonnontieteellisen asiantuntemuksen ylivallasta ei pidä paikkaansa. Mietinnön yhteenveto on edelleen ajan tasalla.