Miten metsänomistajan tulisi hoitaa metsiään?
Viime vuosina sekä EU:n ilmasto- ja ympäristöpolitiikka että useat kansalliset tahot ovat tuoneet metsäiselle pelilaudalle ison joukon uusia nappuloita, jotka koskevat paitsi metsien suojelua myös talousmetsien käsittelyä.
Sertifiointi kattaa yli 90 prosenttia Suomen talousmetsien pinta-alasta. Kuva: Petteri KivimäkiOlemme Suomessa tottuneet siihen, että metsälaki, luonnonsuojelulaki ja muu kansallinen lainsäädäntö luovat pohjan metsien käytölle. Tätä kokonaisuutta täydentävät vapaaehtoisuuteen perustuvat kansainväliset metsäsertifiointijärjestelmät FSC ja PEFC, jotka ovat olleet osana arjen metsätaloutta vuosituhannen vaihteesta lähtien.
Tällä hetkellä sertifiointi kattaa yli 90 prosenttia talousmetsiemme pinta-alasta, mikä on yksi maailman kärkiluvuista, ellei jopa ykkönen.
Vielä pidempi historia on metsänhoidon suosituksilla.
Sekä sertifiointikriteerejä että metsänhoidon suosituksia on päivitetty vuosien varrella tutkitun tiedon ja käytännön kokemusten pohjalta. Metsäluonnon monimuotoisuuteen liittyviä toimia ja ilmastoviisautta on lisätty.
Kaiken tämän lisäksi METSO- ja Helmi-ohjelmat ovat olleet hyvässä huudossa koko metsäsektorin silmissä, mikä osaltaan osoittaa suomalaisten metsänomistajien ja toimijoiden halun parantaa luonnon monimuotoisuutta monin eri keinoin.
Viime vuosina sekä EU:n ilmasto- ja ympäristöpolitiikka että useat kansalliset tahot ovat tuoneet metsäiselle pelilaudalle ison joukon uusia nappuloita, jotka koskevat paitsi metsien suojelua myös talousmetsien käsittelyä.
On tervetullutta, että meitä haastetaan ja metsäkeskusteluun tuodaan uusia avauksia. Aloitteissa olisi kuitenkin tärkeää olla selkeää kosketuspintaa käytännön toimintaan metsissä sekä pohdintaa kokonaisvaikutuksista.
Keskustelua on käyty monilla foorumeilla eikä vähiten mediassa, ja osin ilman metsänomistajia ja metsäsektoria – eli kosketuspintaa käytäntöön.
Ei siis ihme, että metsänomistajat ovat pitäneet metsäkeskustelua tarkoitushakuisena ja syyllistävänä. Syyllistäminen ei useinkaan ole avain ratkaisuun, eikä metsänomistajan omaisuudensuojan unohtaminen edistä vuoropuhelua.
Suomella on hyvä tarina kerrottavana metsätaloudessa. Metsämme peittävät edelleen lähes 75 prosenttia maapinta-alasta, kun monessa muussa maassa metsät ovat huvenneet muun maankäytön alta.
Luontaisista puulajeistamme koostuvat metsät kasvavat vuodessa paljon enemmän kuin niitä käytetään. Käyttö tuottaa meille puupohjaisia tuotteita arkeen ja yhä enemmän myös korvaamaan fossiilipohjaisia tuotteita.
Tutkimus osoittaa, että myös luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa on menty niin suojelun kuin talousmetsien luontotoimien osalta eteenpäin viimeisten vuosikymmenten aikana.
Tulevaisuustarkastelut osoittavat, että osana arjen metsätaloutta hyvä suunta jatkuu. Maalissa ei olla, mutta halu parantaa on selvä, pitkäjänteisesti, yhteensovittaen ja vuoropuhelua arvostaen.
Vuoropuheluun koko metsäsektorin täytyy nyt olla valmiina. Emme siis voi käpertyä kaarnan suojiin voivottelemaan, vaan meidän on oltava rohkeasti ja aktiivisesti mukana julkisessa keskustelussa.
Kolumnin kirjoittaja on Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
