Lukijalta: Suomi on jäämässä junasta kasvavilla puurakentamisen markkinoilla

Puukerrostaloja Vantaalla. Kuvituskuva. Kuva: Ville-Petteri Määttä

Puurakentamisen markkina on vahvassa kasvussa Euroopassa. Tämä on seurausta politiikkatoimista, joita – toisin kuin Suomessa – EU:ssa ja useissa maassa tehdään yhä kiihtyvällä tahdilla. Puurakentamisen Euroopan markkinat ovat jo 65 miljardin arvoiset. Arvioiden mukaan ne tuplaantuvat lähitulevaisuudessa.

Britanniassa, Saksassa ja toisaalla EU:ssa alati tiukkeneva ympäristösäätely tarkoittaa vientimahdollisuuksien avautumista myös rakentamisessa – pelkän raakapuun ohella korkean jalostusasteen puurakentamisessa.

Rakentaminen aiheuttaa 7 prosenttia kaikista Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Siitä 70 prosenttia aiheuttaa betoni- ja teräsrakentaminen. Puun käyttö voi vähentää rakennuksen hiilijalanjälkeä jopa 70 prosenttia verrattuna betoniin ja tiileen.

Energiankulutuksen säätelyssä on EU:ssakin siirtynyt rajoittamaan pelkän käytön sijaan rakennusten koko elinkaaren aikaista energiakulutusta ja päästöjä. Vientimarkkinoillamme rakennusmateriaalit ovat jo huomion keskiössä – ja Suomi on jälleen nukkumassa ohi onnensa ja menestyksensä. Rakentamisessa Suomi on suljettu sisämarkkina, jonka työn tuottavuus ei ole juurikaan noussut 50 vuoteen. Teollinen puurakentaminen nostaisi tätä tuottavuutta, toisi vientiä, elinvoimaa ja pysyviä teollisia työpaikkoja myös ruuhka-Suomen ulkopuolelle.

Tutkija-arvioiden mukaan nykymallin mukainen rakentaminen tarkoittaisi jatkuessaan, että kansallisten asuntorakennustavoitteiden saavuttaminen kuluttaisi EU-maiden jäljellä olevan hiilibudjetin kokonaan vuoteen 2050 mennessä. Muille yhteiskunnan toiminnoille ei jäisi mitään päästettävää.

Huomio kiinnittyy rakentamisen päästöihin, sen tehokkuuteen ja materiaaleihin.

Ratkaisuja ovat teollinen esivalmistus ja vähähiiliset materiaalit – kuten jatkojalostettu puu.

Suomi on jo merkittävä puutuotteiden viejä, mutta korkeamman jalostusasteen teollisessa puurakentamisessa olemme kaukana kilpailijamaista, kuten Ruotsista, Virosta ja Itävallasta.

Suomen teollisen puurakentamisen arvoketjua tulee kehittää systemaattisesti. Kuten Ranskassa, julkisen puurakentamisen tulisi Suomessakin avata portteja uudelle teollisen puurakentamisen vallankumoukselle. Koska metsämme eivät riitä koko planeetan rakentamiseen, voimme jatkossa myydä myös puurakentamisen osaamistamme – sitten kun meillä on sellaista. Onkin aika perustaa ”puurakentamispuolue”, verkosto, joka käy vihdoin sanoista tekoihin.

Petri Heino

Jan Erola