Punavihreä visio
Puheenjohtaja Jutta Urpilainen aikoo syödä vasemmistoliiton ja vihreiden kuormasta: unelmissa siintää punavihreä SDP, joka saa suosiota myös nuorison joukossa. Uusia ideoita tarvitaan, sillä asema oppositiossa ei ole nostanut puolueen kannatusta.
Oppositiossa
Nuoret eivät löydä SDP:tä
TEKSTI: Petri P. Pentikäinen KUVA: Jaana Kankaanpää
” Jos kysytään tavalliselta kadunkulkijalta, mikä on SDP:n ero verrattuna hallitukseen, en usko, että monikaan pystyy sitä sanomaan. ”
SDP:n puheenjohtajaksi viime kesänä valittuun Jutta Urpilaiseen kohdistuivat suuret odotukset. Puolue kärsi eduskuntavaaleissa 2007 tappion, putosi oppositioon ja Eero Heinäluoman lähtölaskenta alkoi.
Sanavalmis Urpilainen oli kaikkea, mitä SDP tarvitsi: nuori ja nainen. Urpilainen on pärjännyt tehtävässään, mutta yksi asia laahaa yhä paikallaan: SDP:n kannatus. Suomen Gallup mittasi luvut 21,6, mutta tuoreimmassa Taloustutkimuksen kyselyssä mentiin alle 20 prosentin. Tilanne kummastuttaa myös puheenjohtajaa itseään.
”Olemme tehneet oppositiossa vaihtoehtobudjetin ja elvytyspaketin. Meidän linjamme on ollut selkeä, mutta emme ole pystyneet viestittämään sitä ihmisille. Jos kysytään tavalliselta kadunkulkijalta, mikä on SDP:n ero verrattuna hallitukseen, en usko, että monikaan pystyy sitä sanomaan. Viestimme ei ole ollut riittävän kirkas”, Urpilainen myöntää.
Huonosti menneiden kunnallisvaalien jälkeen pitkän linjan Erkki Tuomioja haukkui Urpilaisen vetämän vaalikampanjan unelmahötöksi. Rivien välistä saattoi aistia sukupolvien välisen kitkan. Urpilainen vakuuttaa, että nyt ei kinastella.
”SDP on tällä hetkellä yhtenäisempi kuin pitkään aikaan. Kuppikunnat ja linjariidat on pystytty jättämään taakse. Olen kiitollinen jäsenkunnalle siitä, että uutta puheenjohtajaa on tuettu. Yksi ihminen ei ihmeitä yksin tee.”
Vasemmiston uusjako
Nuori puheenjohtaja ei vähättele kannatuksen merkitystä puolueen ja puheenjohtajan onnistumisen mittarina.
”Poliittiselle liikkeelle on tärkeää se, että takana on kansan luottamus”, hän sanoo. Sosialidemokraatit tarvitsevat sisäistä uudistumista, ja jotain on jo tapahtunutkin. Tämä prosessi ei kuitenkaan Urpilaisen mielestä ole vielä valmis.
”SDP ei ole hoitanut juniorityötä riittävän hyvin, ja se näkyy kannatuksessa nuorten keskuudessa. On vahvaa kannatusta vanhemmissa ikäpolvessa, mutta kolmekymppisten joukossa ei. Mielikuva puolueesta ei ole sellainen, jonka nuoret ovat mieltäneet omakseen. Vaatii aikaa, että pystytään rakentamaan luottamusta uusiin sukupolviin.”
Eduskunnassa SDP:n junioreita on hyvin, mutta paikallistasolla tilanne on huonompi. Suunta on kuitenkin kääntymässä, Urpilainen uskoo.
Viime vuoden aikana puolueeseen liittyi lähes 1600 jäsentä.
Hallitus suosii rikkaita
Vasemmistossa onkin menossa markkinoiden uusjako. Kannatustaan menettänyt vasemmistoliitto etsii itseään, ja esityksiä vasemmiston voimien yhdistämisestä pulpahtelee säännöllisin väliajoin. Viimeksi Urpilainen itse tarjosi yhteistä ohjelmaa eurovaaleihin.
”Eurooppa-politiikka ja EU:ssa toimiminen olisi ollut luonteva tapa tehdä yhteistyötä punavihreällä rintamalla, myös vihreiden kanssa. Finanssikriisi vaatii sääntelyn lisäämistä ja ilmastonmuutokseen pitää vaikuttaa. Molemmat ovat kysymyksiä, joissa punavihreällä rintamalla olisi kysyntää.”
Urpilaisen ehdotus oli nopeasti käsitelty. Vasemmistoliitto antoi rukkaset, ja bonuksena vihreät ilmoittivat, etteivät he ole punaisia. Urpilaisen kuva omasta puolueesta vain vahvistui.
”Suomalaisessa yhteiskunnassa SDP on aito, todellinen punavihreä liike. Me yhdistämme ympäristöajattelun ja sosiaalisen ulottuvuuden huolehtimalla samalla, että ihmisillä on työpaikkoja. Kannatamme ekososiaalista talouskasvua, ja siinä on ero verrattuna vihreisiin ja vasemmistoliittoon.”
Kun Jutta Urpilaisesta kesäkuussa 2008 leivottiin SDP:n puheenjohtaja, Suomen talouden taantumasta vasta kuiskittiin, eivätkä irtisanomiset olleet jokapäiväisiä uutisia, kuten nyt.
Taantumat tarjoavat oppositiopuolueille aina tilaisuuden. Hallituksen on pakko tehdä rajujakin ratkaisuja, ja tulevaisuuttaan pelkäävät tarttuvat helposti kritiikin oljenkorteen. Nyt oppositiossa ovat kuitenkin lihoneet lähinnä perussuomalaiset. Urpilainen uskoo, että SDP:n sanomalle tulee vielä kysyntää. Esimerkiksi hallituksen elvytystoimet suosivat Urpilaisen mielestä rikkaita.
”En ymmärrä, mitä elvytystä se on, että hyvätuloisilta kevennetään veroja. Ne eivät useinkaan mene kulutukseen, vaan sukanvarteen. Olisi pitänyt keventää kaikista pienituloisimpien kuntaveroa ja korvata asia kunnille.”
Sosiaaliturvaa suurin odotuksin uudistamaan lähteneen Sata-komitean väliraportti oli pettymys myös Urpilaiselle. Komitean linjauksissa on hänen mukaansa porvarihallituksen kädenjälki.
”Takuueläke on hyvä asia, mutta on paljon pienituloisia ja työttömiä, jotka eivät hyödy tästä uudistuksesta. Perusturvan taso tarvitsisi nyt laajan remontin. Jos on laittaa 800 miljoonaa työnantajien Kela-maksun poistamiseen, pitää olla varaa myös tukea kaikista heikoimmassa asemassa olevia.”
Kokkolalainen Jutta Urpilainen on SDP:n historian pohjoisin puheenjohtaja. Kenties hän siksi ymmärtää paremmin maakuntien tarpeita, jotka eivät aina ole yhteneväisiä etelä-keskeisen valtapolitiikan kanssa.
”Suomi tarvitsee yhteisen näkemyksen metropolista, mutta se ei sulje pois maakuntien kehittämistä. Mitä olisi Oulu ja Pohjois-Pohjanmaa nyt ilman yliopistoa?” Urpilainen kysyy.
Kokkolassa on hyviä kokemuksia alueellistamisesta. Väestörekisterikeskuksen tietoyksikkö on ollut omiaan kaksikieliseen maakuntakeskukseen. Lääkelaitos-jupakka on kuitenkin osoittanut, että liian rajut liikkeet eivät kannata.
”Valtion työpaikkoja pitää olla muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla, siellä missä osaamista on. On silti pohdittava, onko järkevää siirtää kokonaisia virastoja pois Helsingistä, sillä edunvalvonta tapahtuu kuitenkin siellä.”
Urpilaisen kotikaupungista tuli kuntaliitosten kautta Suomen suurin maidontuottaja. Maalla paljon viihtyneenä Urpilainen pitää tärkeänä vastakkainasettelun vähentämistä. Hän toivoo, ettei maaseudulla takerruta pelkästään vanhoihin elinkeinoihin.
”Elävä maaseutu edellyttää, että on työtä ja toimintaa. Maatalouden lisäksi on synnytettävä uusia elinkeinoja. Myös EU:n tukipolitiikka painottaa tätä suuntaa, ja se pitäisi meilläkin nähdä mahdollisuutena.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
