Lukijalta: Suurpetopolitiikan toimeenpano ei ole hyvää hallintoa

Karhu. Kuvituskuva. Kuva: Heikki Willamo

Kun seuraa nykyistä suurpetopolitiikkaa, niin alkaa huolestuttaa, mitä tästä seuraa. Ei voi olla hyvää hallintoa, että toinen toimija, Suomen riistakeskus, myöntää kaatolupia ja toinen, Hallinto-oikeus, asettaa ne heti toimenpidekieltoon ja siten estää niiden käytön, koska luvista on valitettu.

Käytännössä on aivan sama, menevätkö luvat nurin vai jäävätkö voimaan. Lupien voimassaoloaika on jo aikaa mennyt umpeen oikeuden ratkaisun tullessa.

Toimenpidekiellon asettaessaan Hallinto-oikeuden tuomarit miettivät, onko tärkeämpää valittajan oikeus valittaa vai petoreviirien läheisyydessä asuvien terveys, turvallisuus ja oikeus elinkeinon harjoittamiseen. Sangen usein valittajan oikeus katsotaan tärkeämmäksi.

Valittajana on usein taho, jolle asialla ei ole mitään vaikutusta. Lisäksi valituksen käsittely kestää meillä puoli vuotta, mutta naapurimaissa ratkaisuja saadaan parissa viikossa.

Tuntuu, että tuomioistuimet ottavat tässä isompaa roolia kuin niiden tulisi: eduskunnassa suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista kannatti 125 edustajaa ja vastusti 17. Tulos oli siis selvä, ja sen tulisi näkyä myös oikeuden ratkaisuissa. Suomessa EU:n säädöksiä tulkitaan paljon tiukemmin kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Ranskassa.

Pitkään jatkuessaan tämä aiheuttaa sen, että kansalaisten usko maan lakeihin ja oikeuslaitokseen horjuu. Jos se menetetään, edessä on jonkinasteinen anarkia. Se on pelottavaa. Jos ihmiset eivät voi luottaa lakeihin ja uskoa, että yhteiskunta heitä suojelee, saattaa osan hermot pettää.

Ennen luulin sanonnan ”oikeus on sokea” tarkoittavan sitä, että oikeudessa asiat ratkaistaan katsomatta, kuka syytettynä on. Nykyään se tuntuu tarkoittavan sitä, että oikeusistuimien jäsenet eivät näe, mitä käräjäsalin ulkopuolella tapahtuu.

Tapio Rintala

MTK:n Riista- ja suurpetotyöryhmän jäsen