Pyynikinharju pusikoituu

Kulttuuri- ja kansallismaisemat ovat osa suomalaista identiteettiä. Niistä me tunnistamme itsemme. Samanlainen näkeminen ja sen yhteiseksi kokeminen on visuaalisesteettinen ihme.

Urbaani kaupunkielämä voi hukata tai tuhota huomaamattaan luonnon luontaisen maiseman. Näin on käynyt Tampereen Pyynikinharjulle ja Joselininniemelle.

Harju on pusikoitunut villiintyneeksi viidakoksi, sitä risteilevät polkujuoksun raviurat. Kesäteatterin niemi on rapistunut ja iloton. Näytelmätaiteen scenen ja odeionin loisto ovat poissa. Horisontti on kadonnut.

Näkötornin huipusta ei edes näy järville.