Elintarvikkeiden laatu menestyksen perusta

Suomi ei tule pärjäämään bulkilla vaan laatuun ja erikoistumiseen ja elintarvikkeiden turvallisuuteen perustuen. Ruokasektori on tulevaisuuden kasvuala, jonka kilpailukykyä ja yhteistyötä kehitetään kansallisessa ruokastrategiassa ja ruokapoliittisessa selonteossa asetettujen suuntaviivojen mukaisesti. Ruokaturvallisuus on jatkossakin Suomen kansainvälinen vahvuus.

Hallituksen tavoite on suomalaisten elintarvikkeiden, luomu- ja erikoistuotteiden jalostuksen, markkinoinnin ja viennin tehostaminen. Pienimuotoisen elintarvikejalostuksen ja myynnin mahdollisuuksia parannetaan lainsäädännön keinoin. Turvallisuudesta tinkimättä on vähennettävä EU-säännösten ”kolkkapoikamaista” byrokraattista tulkintaa, joka nostaa kustannuksia ja esimerkiksi elintarvikeasetuksen osalta voisi estää kotiteurastuksen yhteydessä syntyvän teurasjätteen hautaamisen.

Luomuruokaketjua on kehitettävä ja lähiruuan jalostusastetta on nostettava. Luomu- ja lähiruuan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun tulee ottaa Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi. Kehittämisessä painotetaan muun muassa luomueläintuotannon houkuttelevuutta. Kasvatetaan luomu- ja lähiruuan osuutta julkisista hankinnoista parantamalla ja vahvistamalla pienyritysten ja lähiruuan tuottajien osallistumista julkisten hankintojen kilpailutuksiin muun muassa parantamalla hankintaosaamista ja laadullisten kriteerien esilletuloa.

Kansallisen tuotantomme asemaa vahvistaa se, että jokaiselle kuluttajalle turvataan oikeus tietää ruoan alkuperä, tuotantotapa ja koostumus. Elintarvikkeiden jäljitettävyys parantaa kuluttajien luottamusta. Kun ketju toimii, kuluttajan valinnat ohjaavat kauppaa, teollisuutta, ravitsemuspalveluiden tarjoajia ja maataloutta toimimaan asiakaslähtöisesti.

Hallitusohjelmassa on sovittu, että avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi tarvitaan muun muassa elintarvikkeiden alkuperä ja tuotantotapatiedot. Tuotteiden pääsyä kauppaan edistetään ja kaupan- ja jalostuksen määräävää rooli on heikennettävä.

Suomi edellyttää Eurooppa-neuvoston aikaisempienkin päätösten mukaisesti, että maatalousreformissa tunnustetaan Suomen erityisolosuhteet ja maataloustuotannon edellytykset tulee säilyttää kaikilla yhteisön alueilla mukaan lukien syrjäiset ja luonnonolosuhteiltaan vaikeat alueet.

EU:n sisäinen tukijakauma perustuu yli 20 vuoden tuotantohistoriaan, eikä se vastaa 27 erilaisen maan muuttuvilla markkinoilla toimivan maatalouden vaatimuksia. Tämän vuoksi hallitus nyt ensimmäisen kerran on selkeästi ohjelmassaan esittänyt tavoitteen, että sitä on korjattava oikeudenmukaisemmaksi sekä paremmin eri jäsenmaiden ja alueiden erityispiirteitä ja tuotanto-olosuhteita huomioivaan suuntaan.

Yhteisen maatalouspolitiikan ja sen rahoitusperustan uudistamisella varmistetaan jäsenmaiden tasapuolisempaa maksuvelvollisuutta ja kevennetään byrokratiaa ja tuelle kyetään asettamaan ylärajat.

Ympäristötukien ehdot on muutettava entistä vastikkeellisemmiksi ja ympäristö- ja vesistön suojeluun kannustaviksi. Tuet on kohdistettava aktiiviviljelyyn eikä omistamiseen. Tukijärjestelmää tulee yksinkertaistaa ja viljelijän hallinnollista kuormitusta vähentää.