Ilmasto vaatii elämäntapamuutoksen

Onko ilmastonmuutos mahdollista pysäyttää ilman kattavaa elämäntapojen muutosta? Ovathan ongelman juuret elämäntavassa, jonka ihanteena on maksimoida kaikki, minkä moderni tieteellistekninen kehitys mahdollistaa.

Kuluttajaa vartenhan koko tuotantoelämä toimii alkutuotannosta siihen hetkeen saakka, kun tuotantoketjun päätteeksi hyödyke joutuu kuluttamalla ”tuhottavaksi”. Eli kuluttaja, yksilön tai yhteisön muodossa, on ratkaisevassa asemassa.

On helppo ymmärtää, että immateriaalinen eli aineeton hyödyke tuottaa niin valmistuksessa kuin kulutettaessa vähiten sitä kuuluisaa hiilijälkeä, jolla mitataan haitallisuus. Moni sellainen on luettavissa sosiaalisen infran piiriin: opetus, hoito, hoiva, suunnittelu ja muu asiantuntevuus esimerkkeinä.

Pitäisikö puhua henkisistä hyödykkeistä, joihin voisi lukea myös kirkon ja muiden hengellisten yhteisöjen aikaansaamat hyödykkeet sekä viihde ja taiteet?

Haitallisimpia puolestaan ovat ne, jotka vaativat paljon aineellisia panoksia, jatkuvaa uusimista ja energiaa toimiakseen, kuten liikenne. Liikenne on malliesimerkki haittojen tuottajana.

Läpi ihmisen historian liikuttiin vain uusiutuvilla luonnonvaroilla (virtaus, tuuli, lihasvoima) aina siihen asti, kun höyrykone valjastettiin 1800-­luvulla juhdaksi. Polttomoottorin keksimisen jälkeen tulivat 1900-luvulla autot, lentokoneet ynnä muut, joiden määrä jatkaa hurjaa kasvuaan.

Parantamalla energiatehokuutta ja uusilla innovaatioilla yleensävoidaan toki haittoja vähentää. Niillä tuskin silti saadaan eliminoitua esimerkiksi vasta kuluttamisen makuun pääsevien Kaukoidän valtavien väestöjen päästöhaittoja, eikä riittävällä aikataululla muidenkaan.

Ilmastokysymysten lisäksi paljon muutakin olisi mietittävä uusiksi – niin globaalisti kuin lokaalistikin. Kehittyneissä yhteiskunnissa on moraalinen virhe vauhdittaa talouskasvua lisäämällä aineellista kulutusta.

Onnellisuus ja hyvä elämä on etsittävä toisentyyppisistä aiheista. Samalla tekisimme tilaa niille, joilta perustarpeetkin vielä puuttuvat.