Tuntemattomat sotilaat

Mielipide

27.10.201702:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Lumimyrsky koetteli torstai-aamuna Länsi-Uuttamaata. Myräkän keskellä tapahtui jotain pahempaa, kuin kukaan osasi odottaa. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä puolustusvoimien maastoajoneuvo ja kiskobussi törmäsivät. Onnettomuus vei hengen neljältä ihmiseltä.

Kuolleista kolme oli varusmiehiä. Lisäksi turmassa kuoli junan matkustaja. Vakavasti törmäyksessä loukkaantui neljä sotilasta.

Ihmishenkien menetys on aina koskettavaa. Tämä onnettomuus kouraisee ja puhuttelee poikkeuksellisen syvästi. Kun Suomi valmistautuu viettämään 100-vuotisjuhliaan, kansalaisvelvollisuuttaan puolustusvoimissa suorittaneiden nuorten menehtyminen tuo siihen oman surullisen sävynsä.

Omaisten ja läheisten suruun otamme kaikki osaa. Silti menetyksen koko merkitystä on ulkopuolisen mahdotonta tavoittaa. Hiljaisen rataosuuden yksittäisen junan ja normaaliin komppanianharjoitukseen liittyvän mastoajoneuvon törmäys tuntuu mahdottomalta ja kohtuuttomalta, lumimyrskystä ja huonosta kelistä huolimatta.

Turman syy selviää varmasti myöhemmin, mutta ketään se ei tuo takaisin. Menehtyneiden nuorten elämä on ohi. Tulevat lomasuunnitelmat ja joulunvietot jäivät toteutumatta. Samoin edessä oleva elämä jäi heiltä nyt kokematta.

Käytäntöjä ja turvallisuusmääräyksiä puolustusvoimissa varmasti tarkennetaan. Tarve näihinkin selviää myöhemmin.

Vaikka Raaseporin onnettomuus sattui normaalina rauhanaikana, se tuo väistämättä mieleen sen, mitä varten nuoret miehet ja naiset asepalvelustaan suorittavat.

Traaginen onnettomuus tapahtui samanaikaisesti kovasti huomiota saaneen Aku Louhimiehen juuri elokuvasaleihin tulleen uuden Tuntemattoman Sotilaan kanssa.

Louhimiehen versiossa esille nousee nimenomaan sodan ja siihen valmistautumisen synkkä todellisuus. Kuolema, sodan kohtuuttomuus ja arvaamattomuus kaikille osapuolille on elokuvassa väkevästi läsnä. Samoin elokuva tuo esille sen, kuinka eri-ikäiset suomalaiset miehet tämän kaiken kokivat.

Nuorten kuolema koskettaa eniten. Niin kuin se koskettaa myös rauhan aikana. Koskettavasti elokuva toi esille myös sen, kuinka raskas sodan uhreista tiedon saaminen oli kotirintamalle.

Raaseporin turmassakin omaisten tavoittaminen vei puolustusvoimilta oman aikansa. Se on ymmärrettävää ja tämä asia on hoidettava kunnolla, omaisten surua kunnioittaen. Samalla se on suuri muistutus siitä, mistä sodassakin on kysymys.

Vaikka isänmaallisuus ja Suomen oman koskemattomuuden turvaaminen nousee maan satavuotisen historian juhlinnan osana suureen arvoon, myös rauhan merkitys korostuu.

Kansainvälinen tilanne on edelleen Euroopassa kireä. Venäjän tekemät miehitystoimet Ukrainan alueella ovat purkamatta ja läntisen puolustusliiton Naton ja Venäjän suhteet ovat Baltian alueella räjähdysherkät. Raaseporissakin kuolleet varusmiehet olivat varautumassa oman maansa puolustamiseen tässä tilanteessa.

Sotilaiden menetykset ovat raskaita aina. Niin sodassa kuin rauhan aikana. Samalla ne tuovat esille sotaan liittyvän kärsimyksen. Sotaan on varauduttava, mutta sen välttämiseksi on tehtävä kaikki voitava. Edelleen.