Antti Lindtman: Suomen kesässä on kaikki, mitä tarvitaan

Nuorille kesään kuuluu myös työnteon opettelu, kirjoittaa Antti Lindtman. Kuvituskuva. Kuva: Oskar von Essen

Mielipide|Yhteiskunta

17.6.202606:00

Kolumni

Antti Lindtman

Kun koulujen päättyminen lähestyi omassa lapsuudessani, tuntui kuin koko maailma olisi avautunut eteen. Kesät Vantaalla ja mummolassa Längelmäellä olivat täynnä vapautta, kavereita ja jalkapalloa. Päiviä rytmittivät lähinnä futiskentät ja uiminen. Kesän kohokohtia olivat futisturnaukset, erityisesti Hesa Cupit ja myös Åland Cup Maarianhaminassa, minne matkustaminen tuntui pienestä pojasta lähes maailmanvalloitukselta.

1980- ja 1990-lukujen kesissä oli jotain omanlaistaan. Puhelimet eivät kulkeneet mukana taskussa, eikä vanhemmilla ollut mahdollisuutta, saati tarvetta seurata lasten liikkeitä reaaliajassa. Kaverit löytyivät pihalta tai urheilukentältä ja kotiin palattiin viimeistään silloin, kun tuli nälkä.

Minulle kesä on aina tarkoittanut Suomea. En ole koskaan haikaillut kesälomalla ulkomaille, sillä meillä on omassa maassamme valtava määrä nähtävää ja koettavaa: maaseudun matkailukohteita, pieniä puoteja, kesätoreja, kylätapahtumia ja upeita maisemia. Kehotan kaikkia tutustumaan niihin – samalla lomailuun käytetyt eurot jäävät hyödyttämään suomalaisia yrittäjiä ja työntekijöitä.

Nuorille kesään kuuluu myös työnteon opettelu. Siksi on surullista, kuinka vähän kesätyöpaikkoja on nyt tarjolla. Helsingin Sanomissa kerrottiin hiljan liperiläisestä äidistä, joka palkkasi kunnan kesätyösetelillä nuoria auttamaan lasten hoidossa. Ajatus oli niin hyvä, että toivottavasti sitä kokeillaan muuallakin!

Monessa lapsiperheessä koulujen päättyminen ja vanhempien töiden jatkuminen aiheuttavat melkoista järjestelyä. Meilläkin kesän alku on vaatinut melkoista jongleerausta – sitä hetken helpotti, kun tokaluokkalainen tyttäremme Sofie onneksi pääsi lopulta jonotuspaikalta viikoksi sirkusleirille.

Loman alkaminen tarjoaa mahdollisuuden läsnäololoikkaan. Arjessa aikaa tuntuu olevan aina liian vähän, mutta lomalla voi pysähtyä kuuntelemaan, juttelemaan ja tekemään asioita yhdessä. Samaa tarvitaan myös kouluissa: enemmän läsnäoloa, vähemmän ruutuja. Siksi olen iloinen siitä, että kännyköiden käyttöä kouluissa on rajoitettu. Omankin tyttären kohdalla muutos tuli hyvään saumaan.

Tänä vuonna odotan itsekin kesälomaa poikkeuksellisen paljon. Vuosien varrella minusta on tullut mökki-ihminen. Ensin vietimme kesiä appivanhempieni mökillä Rääkkylässä, nykyisin omalla mökillämme Itä-Uudellamaalla.

Mökillä parasta on yksinkertaisuus: puuhastelu perheen kanssa, pienet nikkaroinnit ja omaan tahtiin etenevä arki. Kesällä ehdin myös osallistua perheen ruoanlaittoon enemmän. Erityisesti itse savustettu kala kuuluu kesäni kohokohtiin. Toinen pitkään suunniteltu hetki on perheen yhteinen retki Muumimaailmaan, joka vihdoin tänä kesänä toteutuu.

Toivotan kaikille Maaseudun Tulevaisuuden lukijoille hyvää kesää, rauhallista juhannusta ja paljon sellaisia hetkiä, joita on mukava muistella vielä vuosienkin päästä.