Lukijalta: Edistys, valistus ja ruuan tuotanto
Maataloustieteen päivien anti viljelijöille ja neuvonnalle on kuihtunut, mutta eivät asiat oikein huonosti ole. Eläinperäistä tuotantoa on moitittu ja uhattu, mutta ei sitä päivillä vielä lopetettavaksi vaadittu.
Hannu Kesävaara muistelee kaipauksella lopettetua paikallista koetoimintaa. Kuva: Sanne KatainenMaataloustieteellisen Seuran järjestämät tieteen päivät Viikissä on ollut tammikuun tapahtuma, josta Maaseudun Tulevaisuus aikaisemmin näyttävästi uutisoi kertoen tutkimuksen viimeisimmistä saavutuksista. Päivien esitelmät on tarkoitettu varsinkin neuvonnan väelle, mutta on viljelijöitäkin sinne eksynyt, joku vuosi sitten vielä itsekin.
Kuunneltavana oli lähinnä Luken ja Syken väen etupäässä englanniksi käymää keskustelua maanviljelyn luonto- ja ympäristöhaitoista. Tänä vuonna uutisia ei ole näkynyt. Kaipaan tuloksia Ruukin turvepeltojen päästötutkimuksista.
Viljelijät ovat luottaneet maataloustutkimukseemme. Se on saanut kansainvälistä arvostusta, ja tuonut Nobelinkin. Luonnontieteisiin perustuva tutkimuksemme on ollut tärkeä voimavara tuottajalle. Nyt luottamus tutkimukseen on heikentynyt.
Turvaa ja rohkaisua kaipaavat juuri aloittavat yrittäjät. Paikalliskoetoimintaa ei enää ole, sitä kaipauksella muistellaan. Uuden tiedon hankintaa ja koetoimintaakin näyttää siirtyneen kaupalle ja neuvontajärjestöille. Niiden merkitys ja vastuu on nyt kasvanut. On se suuri ollut ennenkin.
Itsenäisyysaikamme alussa ymmärsimme, että on varauduttava tuottamaan ruoka itse. Neuvonnassa henki ja tavoitteet olivat isänmaalliset. Tärkeällä asialla oltiin.
Paljon nyt perustamme tuulen varaan. Sähkön lisäsi toivomme tuulen tekevän meille Ilmasta ruokaakin. Saapa nähdä, kelpaako solukasvatettu proteiini Ihmisravinnoksi, mutta tiedän parempaa ja luonnollisempaa. Toivottavasti soluviljely ei muuta aitoa ruokaa harvojen herkuksi.
Omavaraisuuden takia olisi rakastettava vähän enemmän märehtijöitämme ja nurmiviljelyyn perustuvan ruoan tuottajiakin. Jo hyvän sään aikaan on varauduttava pahempaan. Nurmen sato kärsii vähiten, jos on pula lannoitteista. Nurmen ja kotieläinten lannan merkitys on suuri myös luonnon monimuotoisuuden ja vegepellonkin kasvukunnon hoidossa.
Maataloustieteen päivien anti viljelijöille ja neuvonnalle on kuihtunut, mutta eivät asiat oikein huonosti ole. Eläinperäistä tuotantoa on moitittu ja uhattu, mutta ei sitä päivillä vielä lopetettavaksi vaadittu. Ei Seuran kansainvälistyminen ja kielillä puhuminen kenellekään pahaksi ole.
Hannu Kesävaara
Porvoo
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
