Outo onnela keskellä merta

”Kohta vaihtuu kieli”, kollega varoittaa lentokoneessa matkalla Ahvenanmaalle. Karjalaistoimittajana minulla on passi taskussa.

Raja Manner-Suomen ja Ahvenanmaan välillä on monelle syvempi kuin Helsingin ja Tallinnan välillä. Viron kielikin kuulostaa korvaan tutummalta.

”Tack, hej!” lentoemäntä huikkaa iloisesti. Kentällä meidät Ålandsbankenin vieraat vastaanottaa tyytyväisenä laitumella mutusteleva ylämaankarja. Helsingissä oli pilvistä, mutta täällä solen skiner.

Asukasluvultaan Imatran kokoisessa yhteisössä pärjätään taloudellisesti loistavasti. Yksikään 16 kunnasta ei puhu liitoksista. THL:n terveysvertailuissa alue on kärjessä.

Idylli nauttii täystyöllisyydestä, muuttovoitosta ja mannerta suuremmasta bruttokansantuotteesta. Kaupunkibussi kulkee paikallisilla kalanperkausjätteillä. Jääkauden ja meren muovaama luonto on erikoinen.

Joku aika sitten kerjäläiset saapuivat paratiisisaarelle. Kuulemani mukaan he hävisivät nopeasti, kun kirkko pestasi heidät kitkemään ja muihin hommiin.

Strömsö-kokki Michael Björklundin ravintolassa Smakbyssä maut ovat kohdillaan ja raaka-aineet läheltä. Itse Micke tarjoilee syntymäpäiväsankarin seurueeseen ruuat laulaen yhdessä tarjoilijajoukon kanssa: ” Ja må han leva!”

Omenantuottajat hyötyvät leudosta ilmastosta, ja saarella viihtyvät myös päärynät ja viiniköynnökset. Smakbyn ravintolan ovella sipulit kukkivat ruukuissa.

”Täällä kasvaa sipulikin paremmin”, kollega tokaisee.

”Mikä tämän paikan salaisuus on?” kysyn illallispöydässä kokeneemmilta Ahvenanmaan-kävijöiltä.

Vastaus tulee heti: yritteliäisyys ja positiivisuus. Täällä ajatellaan, että kaikki on mahdollista.

Ravintolassaan vekkulimainen Björklund kertoo suurista suunnitelmistaan Kastelholman linnan kupeessa. Innokkaasta ruotsin palpatuksesta erotan sanat ”hotelli”, ”meijeri” ja ”kokkikoulu”.

Mietin, onko hän tosissaan, mutta toisaalta en epäile hetkeäkään, etteivätkö unelmat toteutuisi täällä – keskellä Itämerta.

Yrittäjien osuus työllisistä on Ahvenanmaalla Suomen korkein. Pohjanmaakin jää taakse.

Sipseistä tunnettu Chips perustettiin vuonna 1969. Perustajien kunnioitettavana tavoitteena oli halu luoda maahan pohjautuvaa teollisuutta ehkäisemään maaseudun autioitumista. Ylevä ajatus.

Päiväreissulla opin, että Ruotsissa ei sovi sanoa suomalaisittain ” ganska bra”, vaan ” jättekul” tai ” toppen”. Se taitaa päteä Ahvenanmaallakin.

Ahvenanmaa on onnela. Uusimmassa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä sen sanottiin olevan maailman paras paikka.

Sen asukkaista yli 90 prosenttia puhuu äidinkielenään ruotsia.

Itärajalla ruotsin deklinaatioita päntänneelle Ahvenanmaa on outo paikka. Kielen opettelu tuntui kaukaiselta, kun ei ollut koskaan nähnyt livenä ruotsalaista tai edes suomenruotsalaista.

Toisen virallisen kielemme opettelun ei pitäisi perustua pakkoon, vaan aitoon haluun tutustua toiseen kulttuuriin.

Erityisasemassa oleva itsehallintoparatiisi aiheuttaa kateutta. Tietysti, kun sitä ei ymmärretä ja siitä ei haluta ottaa oppia.